Kiitos - ei mitään valittamista!

Ajelin fysioterapiasta onnellisena, kiitollisena ja täynnä puhtia kotia. Mielessä tuhat asiaa, joista kohta kirjotan, ja tämä alkoi soimaan. Kuuntelin itkien, laulaen täysillä ja tämä niin kruunas hetken ja ajatukset.

Fyssarin kans keskustellessa aloin tajuamaan, kuinka mahtava tilanne mulla on. Tilanne, johon en uskonu edes pääseväni. Luulin tämmösen elämänvaiheen olevan täysi mahdottomuus. 

Haaveita ja toiveita on aina. Suurempia ja pienempiä. Semmosia, mitä uskaltaa sanoa ääneen ja semmosia, mitä uskaltaa vaan salaa miettiä. Jotkut toteutuu huomaamatta, sen suuremmitta ponnisteluitta. Toisten eteen pitää tehdä töitä kovastikki, eikä koskaan ole varmuutta niiden saavuttamisesta. Ja osa jää vaan haaveiksi. Haaveet muuttuu, kasvaa ja vaihtuu.

"Älä usko lauluihin, ne tekee susta haaveilijan

Ne voi saada sut kaivelemaan asioita,

Joilta mielesi koittaa sua suojella

Niil on taipumus sotkee kaikki ajatukset ja jättää kaaokseen

Meistä jokainen on polku jonnekin

Mutta viisaus on siinä, että ymmärtää

Ketä seurata pitkään, milloin kääntyy pois

Ja että ihmistä pitkin sä et ikinä voi itseesi matkustaa"

En muista nuorena haaveilleeni kuin perheestä; aviomies ja lapset. Ja varsinki ne lapset. Kolarin jälkeen en muista haaveilleeni kuin kivuttomuudesta. Mutta aina ne häät ja lapset oli mielessä ja suurena haaveena ja toiveena. Koska olin vaan kipiä, ei opiskelut, työt tai ammatti, pyöriny mielessä. Kun vaan selvis seuraavaan päivään.

"Kaikki loputon kauneus, kaikki järjettömyys
Kaikki ruoskivat toiveet, kaikki päättämättömyys

Ovat lopulta tarkoituksen palasia, osa arvoitusta

Valot pimeyksien reunoilla"

Hetkessä kuitenkin olin löytänyt miehen ja olin raskaana. Sitten olikin vauva ja olin vaimo. Oli myös omakotitalo. Ja kohta olin uudelleen raskaana ja saatiin toinen ihme. Minulla oli kaikki se, mistä olin haaveillu ja enemmän, mitä olin uskaltanu kolarin jälkeen toivoa.

"Muista että ne kaikki suurimmat kauhut
On sun toiveittes peilikuvat, käännä ne

Ja kädestäs löydät niihin avaimet

Ja et on helpompi antaa muille anteeksi, kuin jäädä kaunaan kiinni
Kaikki loputon kauneus, kaikki järjettömyys

Kaikki ruoskivat toiveet, kaikki päättämättömyys
Ovat lopulta tarkoituksen palasia, osa arvoitusta

Ja osa totuutta"

Kun perusasiat on kunnossa, on hyvä olla. Vaikka kipiä olisikin. Eli Melkein Unelmaa. Kun perusasiat on kunnossa, on siitä helppo alkaa kuntoutumaan ja keskittymään omaan itseensä. Kun ei tarvi miettiä ylimääräsiä, kun kaikki muu on ja pysyy. Kun rakkautta on paljon!

Nyt ollaan tilanteessa, että mun krooninen kipu on lähestulkoon poissa! Enkä muista, millon oisin pääkipu kohtauksen saanu. Vain niskavamma aiheuttaa tällä hetkellä kivut ja niitä pystyy aika paljon välttämään. Välillä toki tekee ylirajojen ja sitten siitä kärsii. Suurinta haittaa tällä hetkellä tekee väsymys, mutta se tuntuu koviin kipuihin pieneltä.

"Valot pimeyksien reunoilla
Ovat toisinaan himmeitä ja harvassa

Sullon sisälläs valtameren kokoinen voima

Jonka sä voit oppaaksesi valjastaa

Tää on pelkkä tyhjä kuori, joka sun pitää täyttää

Tää on valoista kirkkain, tää on loputon yö

Tää on sydämenlyönti, tää on ajattomuus"

Ollaan tilanteessa, että mulla alkaa lähes normaali elämä maanantaina. Intoa täynnä ja pahinta peläten ootan maanantaita. On työpäiviä ja vapaa päiviä ja joskus ehkä lomiakin. Vielä joskus ehkä palkkaaki saan. 

Paljon pitää tehdä, että tilanne pysyy tässä ja menee oikeeseen suuntaan. Ja paljon on asioita, mihin aijon pystyä ja mitä haluan saavuttaa. 

Se tunne, kun ei ole mitään mistä valittaa. Kaikki on hyvin. On uskomaton! Pienistä jutuista ei nyt jaksa, ei kannata edes vaivautua valittamaan semmosten takia.

Kiitollisuus on niin suurta! Oon saanu muilta, niin paljon. On muutamia ihmisiä, joita ilman en olisi tässä. Voisi sanoa, että eräs ihminen piti mut hengissä neljä vuotta ja olen siitä ikuisesti onnellinen ja kiitollinen. Monta tärkeää ja ihanaa ystävää on pysyny rinnalla. Perheen kanssa kasvettu mun vammaan ja kipuihin, otettu vähän yhteenki ja vahvistuttu. Ilman lähipiiriä ja tukiverkko, olisin voinu jatkaa vaan lapsista haaveilua. Ja maailman ihanin mies huoli mut vaimoksi.

Kaikki vaiheet elämässä antaa vaikka ne ottaisikin. Kaikkesta oppii ja kaikki vahvistaa, lopulta. Mikään ei oo turhaa vaikka sillä hetkellä siltä tuntuisikin. Kaikella on tarkoitus. Ja ilman sitä, että uskon kaikella olevan tarkoituksensa, en todellakaan olisi tässä. Tässä elämässä unelmaani!

"Valot pimeyksien reunoilla
Ovat harvassa mutta olemassa
Kaikki loputon kauneus, kaikki järjettömyys
Kaikki ruoskivat toiveet, kaikki päättämättömyys
Ovat lopulta tarkoituksen palasia, osa arvoitusta
Valot pimeyksien reunoilla"

Laulu, jolla tämä postaus alkaa ja jonka sanat kulkee läpi postauksen on Apulannan Valot pimeyksien reunoilla. Laulu on täydellinen. Sanoitus on todella osuva. Kuunnelkaa ajatuksella ja nauttikaa. Rakastakaa ja eläkää elämäänne täysillä. Huomisesta ei tiedä. Arvostetaan jokaista hetkeä ja pidetään lähellä tärkeät ihmiset. Ei tuhlata aikaa. Elämä on tässä ja nyt, ja kaikella on tarkoitus.

Tunnettu kipu ja väsymys, nyppimättömät kulmat ja rehottavar hiukset;
mutta niistäkään en nyt välitä enkä valita.
Koska kaikki on niin hyvin!

Kiitos Ville, Lilia, Peetu, Mummu, Ukki, Äiti, Isi, Essi, Juuso, Noora, rakkaat ystävät Laura, Sonja, Oona, Katariina, kaverit, huippu fyssarit Ulla, Jyrki ja Petri, Oyssin hoitoryhmä, Mummi, appivanhemmat, lasten päiväkoti, some kaverit, jokainen joka mua ja meitä on auttanu, en halua unohtaa kettään, mutta varmasti tästä joku jäi pois <3 <3

KIITOS KAIKKI, TE KYLLÄ TIIÄTTE KETKÄ <3

Ja koska kaikki voi muuttua hetkessä pienessä, niin julkasen tän äkkiä ja nautin tästä hetkestä <3