Vihdoin perjantai

Eilen pääkipu vaan paheni ja paheni. En nukahtanu Peetun nukkuessa, kun sydän hakkas niin kovasti. Piti laittaa Mammalle (äidilleni) viestiä, että pääsiskö hakemaan Lilian ja tulemaan illaksi meille. Makoilin lastenhuoneen lattialla Peetun tyytyväisenä leikkiessä Dubloilla. Välillä käytiin mutka sängyssä toivoen, että nyt ois jo päikkäreiden aika. Siinä vaiheessa kun alko olemaan se nukahtamis piste, meidän naapuri alotti bassojen säätämisen.

Kuukauden verran lähes joka päivä klo 13-14 on helissy ikkunat, tärissy talo, saanu pelätä millo tippuu lasit vitriinistä. Koko kroppa paineessa ja päässä jyskyttää. Jotaki aivan järkyttävää. Mulle on aivan sama jos joku kuuntelee musiikkia kovalla, virsistä hevin, kunhan vaan itekki kuulis ne sanat eikä vaan paineaaltoa. 

Naapuri ties kertoa, että sitä on jatkunu jo pitkään ja kaikki on hermona ja kuulemma mopoautoissa kuuntelevat. Mietin ja mietin, mitä voin tehä. Mulla ei riitä pokkaa lähtee nuorille jätkille sanomaan, että pliis vähän hiljemmalle. Päätin, että kirjotan kirjeen. No ikinä en kuitenkaan nähny yhtään autoa enkä varmuutta talosta.

Viime viikolla meni sitten hermot. Kirjotin Haukiputaan Puskaradio -Facebook ryhmään, että kuuluuko just sillä hetkellä muille se paine. Ja wautsi! Tuli asiallinen ketju ja selvis, ettei mikään mopoauto tosiaankaan ole kyseessä. Kyseinen nuoriherra sano kyllä yrittäneensä mennä tarpeeks kauas, mutta peltoja pitkin se paine vaan näyttää kulkevan liian hyvin. Toivotin tervetulleeksi kuunteleman meille, miltä se täällä kuulostaa. 

Seuraava päivä meni hyvin ja sitä seuraavana laitoin yv:llä, että menisitkö vähä kauemmas vielä ja ei enää kuulunu eikä tuntunu. Mutta eilen. Oli sitten jo ihan uudet säädöt. Kovassa pääkivussa, kun muutenkin oli kestämistä, niin samalla paine tuli aivan uusissa fääreissä ja luulin että talo hajoaa tai ainaki katto tippuu. Melkein itkien laitoin viestiä "Hei Pliiiis!!!" ja oisko menny puoli minuuttia niin se loppu. Sen puolen minuutin aikana kyllä ehdin jo miettiä soittoa poliisille.

Ihan syystä ei asuta Oulun markettien parkkiksen vieressä eikä missää keskustassa. Asutaan niin korveesa, että luulin ettei täällä moisesta joudu valittamaan. Ohiajava popittava auto ei tunnu missää. Rälläävät mopot ja skootterit ei tunnu misssää. Koirat saa haukkua ja musiikkia kuulua. Mutta tuo paine on vaan liikaa, kun se tuntuu koko kropassa. Ja siis tuntuu eikä vaan kuulu. Jospa nyt kuitenki saatas nauttia tästä maaseudun hiljaisuudesta eikä tarttis alkaa tappeleen.

No sitten kun olin saanu Peetun uneen ja sovittua Mamman kanssa Lilian haun nukahdin itekki. Mutta eipä se kipu helpottanu paljoa. Jos jonkinlaista troppia kokeilin. Essi ajeli sitten tänne kaveriksi Lilia kyydissä illalla ja sillon jo alko onneksi helpottamaan. Onneksi on auttajia. Olis ollu tosi raskas ja pitkä ilta olla yksin lasten kanssa. Ja kuinka Lilia ois siitä kärsiny, kun en ois mitäään voinu tehä. Niin hyvin helpotti, että sain ite laitettua lapset nukkumaan.

Aamulla olo oli ihan jees, mutta paheni sitten hieman. Päikkäreiden jälkeen oli erittäin hyvä olo. Ja sehän tarkottaa sitä, että sitten tehhään ihan mitä vaan. Kuorin kilon pottuja lohikiusaukseen. Tyhjensin astianpesukoneen ja pahensin kipua. Hain Lilian hoidosta ja syötiin, minkä jälkeen päätin alkaa siivoamaan. Pyykkäys mikä oli siirretty viikonlopulle alotettiin vähä ennakkoon. Imuroin koko talon, siis koko talon. Ikkunan pielet ym. Ja samoin luutusin. Siirsin sohvat ja heitin matot pihalle. Onhan se Villelläki kivempi tulla puhtaaseen kotiin.

Sitten vielä saunaa ja lisää pyykkejä. Ja bataattiranskikset iltapalaksi ja edelleen mulla on pyykit koneessa pyörimässä. Lapset nukkuu ja mää kirjottelen tässä. Ai että! Mutta tällänen mää just oon. Kun oon just viikon levähtäny ja koittanu selvitä kovista kivuista, mitkä oon reissaamalla hankkinu, niin sitten heti alan siivoamaan. Imuroiminen ja moppaaminen ei tosiaankaan helpota mun oloa, mutta puhdas koti kyllä!

 Ja vielä ainakin on ihan hyvä olo. Toivotaan että huomennakin. Huomiselle jäi pyykkihommaa ja pölyt ja vessa. Ja paljon muutaki ois, mutta jos vaikka nuo pystysin. Mitenpä sitä muuten nauttis kivuttomuudesta kuin touhuamalla. Maatessahan se on aivan sama, onko kipiä vai ei. Kivuton olo mennee hukkaan, jos ei tee mittään hyödyllistä.

Huomenna olis kuulemma Kärppäpeli, mihin Villellä houkuttas mun kans lähtee. Saakohan sinne vielä lippuja. Ja sunnuntaina VAALIT! Meillä ei oo mittää halua puolueesta tai ehokkaasta. Tai Villellä vissii pieni haju puolueesta. Vaalikoneet anto kaikkia muita puolueita kuin oltiin mietitty. Semmosia, mitä en ois koskaan voinu edes kuvitella äänestäväni. Tämän ja huomisen homma siis alkaa tutustumaan nuihin puolueisiin ihan uusin silmin ja ilman ennakko käsityksiä. Ja voi olla, että äänestetään jopa eri puolueita, huh huh!

Nyt lähen herättään Villen tuolta Lilian kainalosta, että saan hetken ikävääni purkaa.