Kuulumisia ja kiitoksia

Voi ihanuus teitä lukijat! Oon saanu aivan ihania kommenteja ja viestejä vaikka mitä kautta myös kasvotusten. Haluaisin kovasti kirjotella joka päivä ja kirjotettavaa todellakin olisi. Nyt kun Ville on reissussa ma-to, oon lasten kanssa yksin. Nukun aina kun lapset ja viikonloppuisin ei paljon kehtaa bloggailla, mutta kun mää niin haluan! Jostakin se aika on taiottava kyllä.

Bataattiranskiksien ja Creme Frenchin kans kirjottelen, miten voikaan olla näin hyvvää!

Mieleni minun tekevi -postaus oli kuulemma surullista luettavaa. Näin ei ollut tarkoitus ollenkaa. Puin ajatuksiani sanoiksi ja lauseiksi. Selvittelin päätä ja tunteitani, miltä tuntuu kun aina vaan kysellään ja oletetaan asioita. Ei mun elämä oo surullista. Ei tätä kannata surkutella, sittenhän tästä ei tuu yhtään mittää.

Tämä kevät on mennyt älyttömällä vauhdilla ja tuntuu, että mennään menosta menoon eikä ehi pysähtymään. Muutto saatu hoidettua, mutta siihen tämä koti on jäänytkin. Kun on niin väsynyt, niin ei jaksa miettiä sisustamista. Tai siis jaksanhan mää miettiä ja suunnitella paljonki, mutta teoiksi ei oo vielä suunnitelmat menny. Tuparit ei oo ajankohtaset siis aikoihin.

Viikonloppuna käytiin lapsimessuilla Helsingissä Lauran ja Peetun kanssa. Taas kerran mieleni unohti todellisen tilanteeni. Tiedostin kyllä, että lentomatka sekä bussit ja ratikat ei todellakaan mun oloa helpota. Mutta se into ja halu menee edelle ja sitä ajattelee pystyvänsä. Kolme päivää matkustelua ja kävelyä ilman päikkäreillä ja vielä vauva mukana, huh hei! Nyt kun miettii, se ei todellakaan ollut rentouttava viikonloppu reissu.

Otin Peetulle kuus vaatekertaa, mutta olisi riittänyt yhdet per päivä. Sappisaippua tahrojen varalta mukana, mutta sitäkään ei tarvittu. Ja hyvin mahtu Kånkkeniin kaikki.

Lento meni oikein hienosti. Kun kone laskeutu ja ajo parkkiin, Peetu nukahti. Ulkovaatteita pukiessa vasta heräsi vaikka sitä ennen oli sylistä syliin ja kärryyn siirrelty.

Elämäni eka Starbuks ja olihan se hyvvää. Aurinko paisto pilvien takaa.

Oli mukava päästä messuille vaikkakin odotukset oli paljon korkeemmat. Gugguun lisäksi siellä ei paljo muuta sitten ollutkaan. Mutta Gugguuta sitten saatiinkin shopattua senkin edestä. Siellähän oli yhtä aikaa monet messut ja harmittaa älyttömästi, kun käsityömessut jäi käymättä. Kankaita olisin tarvinnu. Oltiin vaan niin väsyneitä perjantaina, kun oltiin jo kahdeksaksi aamulla lennetty Helsinkiin ja sitten lapsimessut kierretty, ettei jaksettu lähteä muihin. Lauantaina oli tarkotus jatkaa messuilua, mutta ei me jaksettu.

Kaks kassillista lähti mukkaan.

Maailman paras pitsa ehdottomasti! Splizzeria! <3 Käytiin pe ja su syömässä, koska oli niin hyvää eikä todellakaan kallista. Ja gluteeniton pohja itse tehtyä ja valinnan varaa löyty. Kaikki heti sinne syömään ja meille kans Ouluun Splizzeria!

Peetulla ei ollu mitään ongelmaa matkustaa metroissa, ratikoissa tai busseissa.

Citycenterissä välihuikalla.

Hotellilla nukutti hyvin ja hyvin, ainaki pätkissä. Oli sentään komeet lakanat.

Illalla hotellilla herkuteltiin Juustoilla kera päärynän, viinirypäleiden ja keksien.

Pääsin vihdoin kuuluisaan Tiger -kauppaan! Ja vähän meni överiksi, mutta mitään turhaa en ostanu. Voi pliis meillekki Tiger tänne Ouluun. Laitan ostoksista kuvia vielä. Messujen ja Tigerin lisäksi Zara oli pakko päästä! -listalla. Muuta en Helsingistä tarvinnu. Zarasta olisi voinut shoppailla tosi paljon kesävaatteita lapsille ja mukavasti sieltä lähtiki mukaan. Zara myös sais tulla meille tänne tai aukasta nettikauppansa myös suomalaisille!

Nähtiin myös lauantaina Murulandiassa aivan ihanaa Kirsiä ja hänen tytärtään, harmillisen pikaisesti kylläkin. Vuoden verran vauvaryhmässä tutusteltu ja kirjoteltu ja vihdoin nähtiin.

Meijän reissu oli aika hulvaton ja vastustava. Sunnuntai iltapäivällä todettiin, että jos meijän mukana olis ollu tv-kamerat, olis meijän reissu luultu käsikirjotetuksi. Sen verran hulvatonta oli, että ei voinu itekkään enää uskoa miten kaikki voi olla niin vaikeeta. Mietinnässä kehtaanko kirjottaa miten meillä suju.

Reissussa oppii uutta. Eka kerran nousi seisomaan ja sehän ei riittäny, vaan tuosta noustiin vielä pöydällekkin.

Koneessa aivan hikipäässä huikkaa. Takaisin tullessakaan ei malttanu nukkua.

Aamun avaukseksi lapset purki mun laukut, jotka oli illalla jääny auki. Jes mikä kaaos! Tervetuloa kotiin!

Tämä viikko menny ja menee lepäillessä. Peetukin on ollut väsynyt, kun ollaan vedetty kolmen tunnin päikkäreitä. Pyykkivuori on aivan valtava ja lempparit sielä seassa. Mutta vaatekaapit ei todellakaan oo tyhjät. Päätin, että pesen pyykit vasta viikonloppuna ja käytetään nyt sitten niitä ei niin lemppareita sieltä kaapeista. Ja ne mitkä ne nytkään päädy päälle, saa lähtee myyntiin. Tykkään pyykätä tosi paljon, mutta se pyykkien ripustus pahentaa kipua, joten en sitä sais tehä. Mutta en hän mää sais tehä mittää, jos kivun mukaan menisin. Parempi kuitenki jättää viikonloppuun, etten oo yksin lasten kanssa.

Hurahdin tämän kevään malliston myötä Gugguuseen aivan kunnolla vaikka meillä on vaatteita ollut jo ekasta mallistosta. Ajattelin tehdä näistä ihanuuksista myös postauksen, kuhan saan kuvailtua vaatteita.

Kiitos vielä ihanat lukijat ja kommentteja saa jättää ja viestejä laittaa :) Jos ja kun musta ei hetkeen kuulu, johtuu se kivusta ja väsymyksestä. Mutta nekin aina väistyy.