Kolmas raskaus

Kun haaveilin kolmannesta raskaudesta, mietin etten valita mistään. Nautin jokaisesta päivästä. En murehdi turhia. Tiedän, että raskauteen kuuluu oksentamista ja kipua. En ravaa turhaa synnärillä. Hehkun ja nautin jokaisesta päivästä.

Ensimmäisessä raskaudessa pelkäsin, etten tunne supistuksia oikein, koska olin tottunu kipuun. Aika pienestä kivusta ja supistuksesta kävin näytillä.

Toisessa raskaudessa olin kipiä heti alusta asti. Odotin maagista rv 23 rajaa, että uskaltaudun synnärille näytille. Olin varma, että sisätutkimus käynnistää synnytyksen, mutta kovat kivut johtui onneksi edelleen vain liitoskivuista. Rv 30 lähtien kävin varmaan kerran viikossa itkemässä kovia kipuja ja väsymystä synnärillä. Oli vaikea uskoa, että vauvalla voi olla kaikki hyvin. En ollut nukkunu aikoihin yli tuntia. Liikuin itkien, jos olin ollut liian pitkään paikoillaan. Monesti kontaten

Mua lohdutettiin aina, että ”kolmas raskaus on sitten helppo!”

Jälkikäteen raskauksia miettien on lähes huvittanut oma hysteerisyys ja pelko. Mutta minkälaista onkaan nyt.

Heti alkuun kovat mahakivut, sitten pahin pahoinvointi ja oksentaminen. Kova syyllisyys, miksi halusin kolmannen, kun nyt musta ei oo äidiksi kahdelle jo olemassa olevalle lapselleni.

Yhtä aikaa kun ajattelee tietävänsä, mikä kuuluu raskauteen ja mikä on normaalia, oon niin huolissaan ja peloissaan. Pelkään enemmän kuin aiemmin. Tuntuu, etten muista yhtään oliko tämmönen ja semmonen kipu normaalia. En halua olla hysteerinen luulosairas, mutta yhtä aikaa pelkään niin paljon!

Ennen kuin vauvan liikkeitä tunsin, epäilin raskautta. Pelkäsin, ettei siellä ketään ole hengissä. Sain lohdutuksia, että kyllä siellä hyvin voidaan, kun ite voin niin pahoin ja oksensin. Se oli kantava ajatus.

Vaikka pelkoja on paljon, pahoinvointia ja kipuja, raskaus on sujunut hyvin. Kaikki menee niinkuin pitää ja vauva kasvaa täydellisesti keskikäyrää viikkoja vastaten. Vauvan liikkeiden vahvistuessa oma huoli helpottaa jonkin verran, kun vähä väliä tuntee mahassa olevan eloa.

Palaan rakenneultra tunnelmiin pian ja pääsette lukemaan siitä.

P.s. En tiiä miksi osa tekstistä on eri fonttia ja kokoa vaikka kuinka muokkasin :(

Vauvakuume

En ole uskaltanut kirjoittaa tänne vauvakuumeesta ja haaveista. Jokunen aika sitten erittäin läheinen kysyi loukkaantuneena, että tuleeko teille vauva, kun oot netissä niin kirjottanut. En tiedä, mistä kirjoituksesta joku oli näin päätellyt, mutta en halunnut näin käyvän uusiksi.

Vauvakuume on melkoinen eikä se laske. Välillä sain jotenki sen laskemaan, kunnes nousi pahemmin. Vaikka kuinka elämääni sain kaikkea uutta eikä vauva vaan olisi sopinut, niin se vauvan kaipuu pysyi vahvana.

Peetun vauva-aikana tein ”surutyötä”, että tämä on meidän viimeinen vauva ja myytiin kaikki pois. Taoin itselleni päähän, että ”Eieiei, kaks riittää!” Elin ajatuksesta, että sitten kun Lilia menee kouluun olisi hyvä hetki, mutta toivottavasti sitten en vaan enää halua.

Syksyllä kuitenkin kaikki muuttui. Lilian 5-vuotispäivänä testiin piirtyi kaksiviivaa. Se oli uskomatonta ja on edelleen! 

Elämä kuitenkin pysähtyi, oli vain pahoinvointi ja oksentaminen. Halusin kirjoittaa siitä käsittämättömästä kamaluudesta, mutten kyennyt. Kirjoittaminen oli aivan mahdotonta. Alkuun koitin vain nukkua, kunnes sekin kävi vaikeaksi. Näin jälkikäteen kirjoittaminen on vaikeaa, koska lyhyessäkin ajassa aika kultaa muistot.

Tervetuloa raskauden täyteisiin postauksiin ❤️

Kun on pitkään hiljaa

Ihan huvittaa, kuinka monta postausta oon päässäni kirjoittanut. Kun on joku mistä ei halua kirjoittaa, tuntuu ettei osaa mistään. Lopulta päätin, että kirjoitan asiasta ja sitten olin niin huonossa kunnossa etten voinut.

Sitten ollutkin vaikea kirjoittaa, koska mistä sitä aloittaa. Ikävä kirjoittamiseen ja blogiin, mutta ei vaan osannut. Ja sitten tuntui, että kulunut jo niin pitkä aika, että miksi enää alkaa kirjoittamaan.

Mutta jospa sitä osais taas...

Uskallanko sanoa

Ensin oli kaikki loistavasti ja sitten kaikkea muuta. Sitten kaikki niin hyvin, että miettii kannattaako tätä ääneen sano.

Ei uskalla hehkuttaa. Voiko tämä olla totta? Uskallanko luottaa ja nauttia? 

En halunnu kirjottaa takapakista. En halunnu valittaa ja valittaa. Mutta nyt mietin, kehtaanko hehkuttaa.

Haluan kirjoittaa. Kerron teille, että tällä hetkellä kiputilanne on parempi kuin koskaan. Oikeasti KOSKAAN! Tähän päästiin suuren takapakin kautta jolloin tein suuren päätöksen haluta kokeilla taas vuosien jälkeen lääkehoitoa. 

Ja se kannatti. Sain toistaiseksi käyttöön untaparantavan ja kipukynnystä nostavan lääkkeen. Epäilyt oli suuria ”oon syöny tuota ennenki, ei toiminu”. Mutta ajattelin, että tilanne on täysin eri. Sain myös kohtauslääkkeet.

Viiden viikon valvominen loppui, kivut loppui ja nukun oikeasti syvästi. Oon ylittänyt itseäni ja mennyt riskirajoilla. Kohtauslääkkeet on edelleen testaamatta! 

Nyt vielä voimia ja uskallusta lähteä taas lenkille. Ja jotta aivot saa välillä hengähtää ja lapset toimintaa, lapset alotti tutusta tarhassa kaks päivää viikossa.

On tää elämä ihanaa ❤️

Huikeita fiiliksiä - Vaikuttajakiihdyttämö

 

Kuva: Ilona Suuronen

 

 

 

 

Keskiviikkona se starttas, vihdoin! Vaikuttajakiihdyttämö on Suomen Keskustan, Kes­kus­tan edus­kun­ta­ryh­män, Kes­kus­ta­nuo­rten ja Kes­kus­tan Opis­ke­li­ja­liit­on järjestämä kaikille 15-29-vuotiaille avoin mentorointiohjelma. Tai siis kaikilla 15-29-vuotialla oli mahdollisuus hakea ohjelmaan ja mukana on mahtava kattaus aktiivisista keskustanuorista sitoutumattomiin tuoreisiin kasvoihin. Mentoreiksi lähti Juha Sipilästä ja Matti Vanhasesta lähtien Keskustan huippuvaikuttajia.

 

Aamu alkoi parin nukutun tunnin jälkeen vanhempieni luona. Yläkertaan kuului vaan surrur iskän tehdessä five am coffeeta tällä kertaa säntilliseti kello viis. Mainio alku odotetulle päivälle. Nautin pienen pienistä jutuista ja tunsin aivan mahtavaa fiilistä seistessä klo 06:14 turvatarkastusjonossa bisnesihmisten keskellä. Tänne mää kuulun!

 

Helsingin päässä eka tärkein, Starbuksista kahvia. Sitte junalla kohti Eduskuntataloa. Olipa näppärä junayhteys. Huomasin, etten ole näköjään hetkeen käynyt lentäen Helsingissä. Olin ajatellut jännittäväni enemmän, mutta koska en osanut yhtään kuvitella mitä luvassa, niin jännitys ei noussu. Fiilistelin vaan. Siinä sisään mennessä tuli jono vastaan ja tajusin "wau, meitä on paljon!".

 

 

Auditorio täyttyi ja seminaari alkoi. Saatiin kuulla Matti Vanhasta, Juha Sipilää, Annika Saarikkoa, Hanna Kososta, Eeva Kallia sekä Seppo Kääriäistä. Paljon, paljon tiiviissä paketeissa vinkkejä, neuvoja, kokemuksia. Rakastan tehdä muistiinpanoja, mutta saan pienen paniikin aina, kun haluaisin saada kaiken tärkeän ylös eli kirjoitan kaiken tai en mitään. Luulen, että monet asiat palautuu mieleen vasta tässä pikkuhiljaa. Viimeksi ystävän kanssa puhuessa siteerasin Matti Vanhasta, aika wau!

 

Kuva: Ilona Suuronen



Kuva: Ilona Suuronen

Kuva: Ilona Suuronen

Kuva: Ilona Suuronen

 

Kuva: Ilona Suuronen

 

 

 

 

Kuva: Ilona Suuronen

 

Kuva: Ilona Suuronen

Julius Norrena, Hannu Häikiö, minä ja Kati Hannila. Oulun keskustanuorten kokoonpano. Tuija Patana puuttuu kuvasta.

 

Luentojen välissä käytiin syömässä ja kerranki tuntu, että gluteenittomana voitti! Yleensä meidän jälkkärit on joku keksi tai vastaava, mikä ei vastaa ollenkaan muiden jälkkäriä. Mutta nyt meille oli munkkia! Ai että. Siitä en kyllä tiiä kuinka paljon terveellisempi se ruispuolukkapuuro oli.

 

Seminaarissa päästiin tekemään myös pieni pienryhmätehtävä. Paniikki meinas iskeä, kun näin tehtävän annon. Alkaa nyt puhumaan ja kertomaan ryhmässä omista arvoista tosta noin vaan. Mutta sehän olikin todella jees. Uusia tyyppejä kaikki ja saatiin mahtavia näkökulmia. Moni itselle selkeä arvo avautui aivan uusin silmin. Mahtavaa keskustelua.

 

Haluan lisää poliittisia keskusteluita, pohdintoja ja väittelyitä!

Iltapäivällä pääsin tapaamaan oman mentorini, Terhi Peltokorven. Ja meillä mätsäs heti. Juttu luisti ja aivan kuin oltais tavattu ennenkin. Sitä niin jännittää kokeneiden poliitikkojen ja vaikutusvaltaisten ihmisten kohtaamista, kun se on vielä niin uutta. Miten johtaa keskustelua ja osata toimia oikein. Ohjelma on aktorilähtöinen, mikä loi paineita. Mutta se menikin aivan omalla painollaan. Ehdin saada jo paljon kaikkea ja miten maltankaan odottaa tulevia keskusteluita Terhin kanssa. Sain nähdä myös upeaa Eduskuntataloa ja olisin voinut vain huokailla "wau!" kokoajan, jos olisin kehdannut.

 

 

 

 

Pyörähdin Helsingin keskustassa ennen iltaohjelmaa. Tarkoitus oli hakea Lilialle kengät ja itselle housut Zarasta, mutta kumpiakaan ei löytynyt. Sen sijaan Lush osu silmään ja sieltä lähti lapsille tulijaisia. Muovailuvaha saippuaa sekä hyytelösaippua. Aivan ihana palvelu Mannerheimintien Lushissa. Tuoksuherkille en suosittele valitettavasti liikettä.

 

Kaikki on vielä avoinna ja ovia on monta, mutta vaikuttaminen on se juttu!

 

Viideksi kävelin Keskustan puoluetoimistolle. Auringontäyteinen lämmin päivä ja Helsinki hurmas mut. Kuinka ihana kaupunki. Haavelin kuinka kävisin oikeasti töissä Helsingissä ja saisin kävellä niitä kauniita katuja.

 

Puolue toimistolla oli aikaa verkostoitua, tutustua, porista ja syödä. Antti Kaikkonen ja Jouni Ovaska myös pitivät puheet. Ei sieltä olisi malttanut lähteä, mutta lento lähti klo 20:45 kohti Oulua.

 

Päivä oli aivan mahtava. Ylitti odotukset mennen tullen. En pysty edes kertomaan sanoin fiilistäni. Paljon uusia ihmisiä, joista vain murto-osan kanssa vaihdoin muutaman sanan. Paljon uutta kaikessa muodossa. Se into, mikä huokui ja tarttui. Tunnen olevani etuoikeutettu, niin kiitollinen tästä mahdollisuudesta. Kaikki on vielä avoinna ja ovia on monta, mutta vaikuttaminen on se juttu!

 

 

Kuva: Ilona Suuronen



 

Vink! #vaikuttajakiihdyttämö löytyy niin instasta kuin Twitteristä ;)

 

 

 

P.S. Ei, en täytä tätä blogiani politiikalla vaan elämälläni <3

 

Mistä lupa omaan pahaan tuuleen?

Oon harvoin pahalla tuulella. Tai harvoin niin pahalla tuulella, että se heijastuu mun käyttäytymiseen. (Ainakin mun omakohtainen oletus on tämä). Yhtään ei nyt jaksais mittään vastoinkäymisiä, kiukuttelua, hankalasti olevaa sukkaa, lapsen tylsyyttä tai edes lapsen ikävää.

Samalla kun on pahalla tuulella, väsyny ja kipiä, niin ärsyttää eniten oma käyttäytyminen. Ja toisaalta, kun en osaa rehellisesti vaan olla pahalla tuulella ja kiukutella vaan tsemppaan ja tsemppaan, niin se ärsyyntyminenhän vaan kasvaa.

Tuntuu, että on aivan väärin valittaa ja olla vihanen, koska vuosi sitten olin paljon huonommassa kunnossa. Mutta tämä ei ehkä tuntuis näin pahalta, jos viikonlopun suunnitelmat ei olis menny mönkään. Huomenna piti lähteä elokouluun Paltamoon. Viime yön asiaa miettineenä oli pakko vaan päättää ettei pysty. 

Tässä jonkun aikaa oon yö yöltä nukkunu huonommin, koska niska kipiä. Tää kipu on toisaalta taas aivan uutta. Yö yöltä ja päivä päivältä pahenevaa. Mutta erilaista kuin ennen eikä suoraan iske järkyttävänä pääkipu kohtauksensa. Yhtä aikaa koitan luottaa ja olla pelkäämättä tulevaa pääkipua, jota ei välttis tuu, kun yhtäaikaa tämä lamauttaa toimintaa.

Oon koittanu keksiä, miten tätä helpottaa enkä oo vielä keksiny. Onneksi tiistaina fysioterapia. Mutta myös keskiviikkona pitää lentää Helsinkiin päiväksi. Mikä tässä ehkä aiheuttaa suurinta stressiä. 

Haluaisin vaan lähtee juoksemaan! Voisko joku luvata mulle, että se auttaa eikä pahenna?!

Elän siinä uskossa, että tämä on taas suuri askel eteenpäin kuntoutumisessa. Ei takapakki! Vaikka siltä tuntuu. Ennen kaikki kipu on menny heti päähän. Niskat ollu jumissa ja kipiät, mutta ei oo antanu tämmöstä oiretta, näin laajasti. Ehkä siellä siis alkaa hermot toiminaan ja lihakset reagoimaan. Uskossa ja toivossa on hyvä elää.

Jos jollain lukijalla on hyvä vinkki niskakipuun, niin saa vinkata ❤️ ei auttanu myrkky volttareen.

Siihen jäi eilen alotettu työmaa ja koneessa aamulla laitetut pyykit. Ja kauhee halu ois leipoa! Onneks on lääkäriltä lupa jättää kotityöt tekemättä, vähä tuskaa helpottaa. 

Helpotus

Kesä ollu mahtava. Tuntunu, ettei ehdi tehdä kaikkea ja pitäisi olla yhtä aikaa monessa paikassa. Aivot tuntunu tilttaavan ja unohtavan puolet, kun liikaa kaikkea. Ja aika loppuu kesken.

Viisi kovaa kipukohtausta sitten toukokuun, on huikea saavutus. Ja vähä väliä oon menny riskirajoilla ja kokeillu mitä kestää. Ja jokainen kipukohtaus on ollu selkeä seuraus väärästä toiminnasta.

Rytinällä eteenpäin ja kaikki mulle heti -tyyppinä tietenkin suunnittelin syksyn alkavan ns terveiden tasolla. Oikean elämän alkavan. Aivan ihme ajatuksia ja vääristymiä mulla.

Hain mm. kouluun ja olin siitä todella varma. Stressasin etukäteen vaikka ja mitä, mutta ajatus oli että sinne lähen! 

Kävin keskustelemassa koulun opettajan kanssa. Hän kertoi mitä olisi luvassa ja kuinka raskasta ym se on. Mietittiin pahimmat skenaariot kaikkineen. Olin aivan tohkeissaan ja vakuuttelin opettajaa ja ehkä itseänikin. Sovittiin, että nähdään valintakokeessa.

Joku pienen pieni epävarmuus alkoi nostaa päätä. Paniikki siitä, että nyt on päästy tähän asti ja maaliin on kuitenki vielä pitkästi matkaa.

Pitkän pitkä puhelu ystävän kanssa realisoi tilannetta ja uskalsin eka kerran ajatella, että jospa olisinkin ihan oikeasti kotiäiti. Jospa ottaisin nyt tämän elämäni ensimmäisen tasaisen hetken vastaan ja jatkaisin eteenpäin tätä hyvin etenevää kuntoutumista. Enkä lähtisi rytinällä eteenpäin hakemaan takapakkia.

Nyt ajattelisin itsekkäästi itseäni. En sitä mitä maailma odottaa nuorelta naiselta. En kuuntelisi niitä harhaääniä, kuinka pitää olla niinkuin muut ja vertaisi itseäni terveisiin.

Kiitin opettajaa hyvästä keskustelusta ja keskeytin haun. Ilmoitin päiväkotiin, että tehdään palvelutakuusopimus ja jäädään odottelemaan lähemmästä päiväkodista paikkoja. Jospa ensi syksyksi saataisiin siihen paikat, kun Lilian eskari alkaa.

Olo on ollu huikea! Keväällä stressasin, miten pärjään kesän lasten kans. Kesä meni, enkä ehtiny miettiä pärjätäänkö. Tuntuu mahtavalta, kun tämä ei nyt lopu vaan jatkuu ja saadaan nauttia tästä elämästä, tästä hetkestä.

Tämän kaiken kruunasi, että minut valittiin Vaikuttaja Kiihdyttämöön. Sain mentorikseni Terhi Peltokorven. Toukokuuhun asti tehdään töitä yhdessä ja tulen saamaan mahtavaa koulutusta politiikkaan.

Syksy tarkoittaa meille hitaita aamuja, paljon liikuntaa, ulkoilua ja leikkitreffeja. Politiikkaa, luottamustoimia ja kaikkea uutta ja mielenkiintoista.

Kuva: Tuuli Nikki