Oon harvoin pahalla tuulella. Tai harvoin niin pahalla tuulella, että se heijastuu mun käyttäytymiseen. (Ainakin mun omakohtainen oletus on tämä). Yhtään ei nyt jaksais mittään vastoinkäymisiä, kiukuttelua, hankalasti olevaa sukkaa, lapsen tylsyyttä tai edes lapsen ikävää.
Samalla kun on pahalla tuulella, väsyny ja kipiä, niin ärsyttää eniten oma käyttäytyminen. Ja toisaalta, kun en osaa rehellisesti vaan olla pahalla tuulella ja kiukutella vaan tsemppaan ja tsemppaan, niin se ärsyyntyminenhän vaan kasvaa.
Tuntuu, että on aivan väärin valittaa ja olla vihanen, koska vuosi sitten olin paljon huonommassa kunnossa. Mutta tämä ei ehkä tuntuis näin pahalta, jos viikonlopun suunnitelmat ei olis menny mönkään. Huomenna piti lähteä elokouluun Paltamoon. Viime yön asiaa miettineenä oli pakko vaan päättää ettei pysty.
Tässä jonkun aikaa oon yö yöltä nukkunu huonommin, koska niska kipiä. Tää kipu on toisaalta taas aivan uutta. Yö yöltä ja päivä päivältä pahenevaa. Mutta erilaista kuin ennen eikä suoraan iske järkyttävänä pääkipu kohtauksensa. Yhtä aikaa koitan luottaa ja olla pelkäämättä tulevaa pääkipua, jota ei välttis tuu, kun yhtäaikaa tämä lamauttaa toimintaa.
Oon koittanu keksiä, miten tätä helpottaa enkä oo vielä keksiny. Onneksi tiistaina fysioterapia. Mutta myös keskiviikkona pitää lentää Helsinkiin päiväksi. Mikä tässä ehkä aiheuttaa suurinta stressiä.
Haluaisin vaan lähtee juoksemaan! Voisko joku luvata mulle, että se auttaa eikä pahenna?!
Elän siinä uskossa, että tämä on taas suuri askel eteenpäin kuntoutumisessa. Ei takapakki! Vaikka siltä tuntuu. Ennen kaikki kipu on menny heti päähän. Niskat ollu jumissa ja kipiät, mutta ei oo antanu tämmöstä oiretta, näin laajasti. Ehkä siellä siis alkaa hermot toiminaan ja lihakset reagoimaan. Uskossa ja toivossa on hyvä elää.
Jos jollain lukijalla on hyvä vinkki niskakipuun, niin saa vinkata ❤️ ei auttanu myrkky volttareen.
Siihen jäi eilen alotettu työmaa ja koneessa aamulla laitetut pyykit. Ja kauhee halu ois leipoa! Onneks on lääkäriltä lupa jättää kotityöt tekemättä, vähä tuskaa helpottaa.
Kettumainen tilanne. Mulla auttaa tuollaisessa tilanteessa vain kauluri ja totaalinen tekemättömyys (yläkropalla). Pahimmillaan menee pari päivää ja vielä senkin jälkeen täytyy ottaa tosi iisisti. Ihan pahimpaan kipuun panacodia ja sitten muuten disperiiniä. Kevyt kävely auttaa ettei koko kroppa jumiudu paikallaan olosta ja kipu pahene sen vuoksi.
VastaaPoistaToivottavasti alkaa pian olo helpottua.
Kiitos kommentista! :) oli kyllä iso helpotus, kun oli tekemättä mitään. Ja heti kun vähän tekee, niin pamahti takas. Oli jo hetken parempi, niin menin leipomaan ja nyt taas maataan kivussa.
PoistaHoitavan huivin hankin ja vielä ois yks kauluri tyyppi kokeilematta.
Ihana kuulla, että asiat on vuodessa mennyt noin paljon eteenpäin! :) Toivottavasti nyt suunta olisi vain parempaan, vaikka varmasti on pelottavaa odottaa sitä kipua.. Mulla auttoi sen kolarin jälkeen se heat geeli ja vicks parhaiten niskaan, voltarenistä ei ollu mitään hyötyä..
VastaaPoistaJoo se heat ois nyt kyllä hyvä! Tuo voltareen haisee pahalle vaan.
Poista