torstai 8. maaliskuuta 2018

Kolmas raskaus

Kun haaveilin kolmannesta raskaudesta, mietin etten valita mistään. Nautin jokaisesta päivästä. En murehdi turhia. Tiedän, että raskauteen kuuluu oksentamista ja kipua. En ravaa turhaa synnärillä. Hehkun ja nautin jokaisesta päivästä.

Ensimmäisessä raskaudessa pelkäsin, etten tunne supistuksia oikein, koska olin tottunu kipuun. Aika pienestä kivusta ja supistuksesta kävin näytillä.

Toisessa raskaudessa olin kipiä heti alusta asti. Odotin maagista rv 23 rajaa, että uskaltaudun synnärille näytille. Olin varma, että sisätutkimus käynnistää synnytyksen, mutta kovat kivut johtui onneksi edelleen vain liitoskivuista. Rv 30 lähtien kävin varmaan kerran viikossa itkemässä kovia kipuja ja väsymystä synnärillä. Oli vaikea uskoa, että vauvalla voi olla kaikki hyvin. En ollut nukkunu aikoihin yli tuntia. Liikuin itkien, jos olin ollut liian pitkään paikoillaan. Monesti kontaten

Mua lohdutettiin aina, että ”kolmas raskaus on sitten helppo!”

Jälkikäteen raskauksia miettien on lähes huvittanut oma hysteerisyys ja pelko. Mutta minkälaista onkaan nyt.

Heti alkuun kovat mahakivut, sitten pahin pahoinvointi ja oksentaminen. Kova syyllisyys, miksi halusin kolmannen, kun nyt musta ei oo äidiksi kahdelle jo olemassa olevalle lapselleni.

Yhtä aikaa kun ajattelee tietävänsä, mikä kuuluu raskauteen ja mikä on normaalia, oon niin huolissaan ja peloissaan. Pelkään enemmän kuin aiemmin. Tuntuu, etten muista yhtään oliko tämmönen ja semmonen kipu normaalia. En halua olla hysteerinen luulosairas, mutta yhtä aikaa pelkään niin paljon!

Ennen kuin vauvan liikkeitä tunsin, epäilin raskautta. Pelkäsin, ettei siellä ketään ole hengissä. Sain lohdutuksia, että kyllä siellä hyvin voidaan, kun ite voin niin pahoin ja oksensin. Se oli kantava ajatus.

Vaikka pelkoja on paljon, pahoinvointia ja kipuja, raskaus on sujunut hyvin. Kaikki menee niinkuin pitää ja vauva kasvaa täydellisesti keskikäyrää viikkoja vastaten. Vauvan liikkeiden vahvistuessa oma huoli helpottaa jonkin verran, kun vähä väliä tuntee mahassa olevan eloa.

Palaan rakenneultra tunnelmiin pian ja pääsette lukemaan siitä.




P.s. En tiiä miksi osa tekstistä on eri fonttia ja kokoa vaikka kuinka muokkasin :(

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti