Vauvakuume

En ole uskaltanut kirjoittaa tänne vauvakuumeesta ja haaveista. Jokunen aika sitten erittäin läheinen kysyi loukkaantuneena, että tuleeko teille vauva, kun oot netissä niin kirjottanut. En tiedä, mistä kirjoituksesta joku oli näin päätellyt, mutta en halunnut näin käyvän uusiksi.

Vauvakuume on melkoinen eikä se laske. Välillä sain jotenki sen laskemaan, kunnes nousi pahemmin. Vaikka kuinka elämääni sain kaikkea uutta eikä vauva vaan olisi sopinut, niin se vauvan kaipuu pysyi vahvana.

Peetun vauva-aikana tein ”surutyötä”, että tämä on meidän viimeinen vauva ja myytiin kaikki pois. Taoin itselleni päähän, että ”Eieiei, kaks riittää!” Elin ajatuksesta, että sitten kun Lilia menee kouluun olisi hyvä hetki, mutta toivottavasti sitten en vaan enää halua.

Syksyllä kuitenkin kaikki muuttui. Lilian 5-vuotispäivänä testiin piirtyi kaksiviivaa. Se oli uskomatonta ja on edelleen! 

Elämä kuitenkin pysähtyi, oli vain pahoinvointi ja oksentaminen. Halusin kirjoittaa siitä käsittämättömästä kamaluudesta, mutten kyennyt. Kirjoittaminen oli aivan mahdotonta. Alkuun koitin vain nukkua, kunnes sekin kävi vaikeaksi. Näin jälkikäteen kirjoittaminen on vaikeaa, koska lyhyessäkin ajassa aika kultaa muistot.

Tervetuloa raskauden täyteisiin postauksiin ❤️