Treffeillä

Lauantaina Ville ja Lilia lähti käymään Ranuan Eläinpuistossa. Mulla ei napannu ollenkaa lähtee sinne hyttysten syötäväksi. Ja myös lepopäivä houkutteli. Jäätiin siis Peetun kanssa kotia. Mulla tuli päikkäreiden jälkeen kamala ikävä Villeä! Laitoin Mammalle viestiä, että oisko niillä sunnuntaina aikaa ottaa Lilia ja Peetu hoitoon, että voitas olla hetki Villen kans kaksin. Ja niillehän passas.

Villen ja Lilian tullessa kotia illalla, kysyin Villeltä lähtiskö se mun kans huomenna treffeille. Kysy "Mihin?" "Ai miks?"  "No ihan huvikseen, jos välillä saatas olla hetki ihan kaksin."

Aamupäivästä vietiin lapset vaarilaan ja lähettiin kaksin liikenteeseen ilman suunnitelmia. Mun eka toive oli mäkkäri ja sinne suunnattiin. Syötiin romanttisesti autossa hampparit. Sitten suunnattiin kirppikselle. Kirppikset on niin ahtaita, että rattaiden kans yks ahistus siellä kulkee, joten olipa luksusta kävellä ilman kärryjä. Löydettiin Miina ja Manu Hammaslääkärissä -kirja, pannulaput ja Peetulle popin sadelakki.

Mutta mitäs sitte? Päikkärit houkutteli ja ne olis pitänykki ottaa. Mutta enhän mää voi meijä kahen keskistä aikaa käyttää nukkumiseen. Päätettiin kattoa suomalainen leffa, koska lasten nukkuessa niitä ei voi kattoa äänten vuoksi. Suomalaiset leffat on niin raivostuttavia, kun musiikki räjähtää isolle ja puhe aivan äänetöntä ellei huudeta. Vaihtoehtoina oli Likka ja Vares - Sheriffi. Päädyttiin Varekseen ja oli kyllä hyvä. Yhessä vaiheessa kylläkin säpsähdin "äkkiä pienemmälle, ettei lapset säikähä ja herrää!"

Leffan jälkeen tuli jo vähä kiire lasten luokse. Mutta Lilia leikki naapurin pojan kanssa mielissää ja Peetu veteli sikkeitä. Ville ressas koko ajan, että Peetu itkee raivona tissin perrään siellä, mää koitin luottaa "poissa silmistä, poissa mielestä" ajatukseen. Ja niinhän se oli menny. Yhtään ei ollu itkeny ja ruokaaki oli menny ja päikkäreillekki nukahtanu. Jes! Mun tissit oli kyllä kahdesti tyhjennystä vailla.

On se hullua kuinka sitä unohtaa millasta on olla ilman lapsia eikä osaa tehä mittää, kun ois mahdollisuus. On ihanaa olla vaan kaksin eikä tarvi miettiä hermostuuko lapsi, jos käydään vielä siellä tai pitääkö lapsille antaa ruokaa. Haaveilen kyllä viikonlopusta kaksin, sitten joskus…

P.S. Puhelin oli treffeillä mukava vaan siksi, että mamma saa meidät kiinni. Siksi ei oo kuvamateriaalia mistään. Somettomat treffit ;)

Lasten valokuvaus

Peetun ollessa 10kk meillä kävi valokuvaajat kotona kuvaamassa lapset. Lilia kuvattiin 10kk iässä, niin halusin Peetusta saman ikäsenä kuvaajien ottaman kuvan. Valokuvaajat oli samat, jotka kuvasivat meidän häät sekä Lilian 10kk kuvat. Valokuvaus Marko ja Katri, voin suositella erittäin lämpimästi. Tällä hetkellä Katri on äitiyslomalla, mutta eiköhän loman jälkeen jatka taas yhdessä kuvaamista. 

Tulee niin paljon parempia kuvia, kun on kaksi kuvaajaa. Ilmeet saadaan paremmin taltioitua. Tässä otteita lasten kuvauksesta. Muistutan, että kuvat on Valokuvaus Marko ja Katri ottamia ja kuvien oikeudet on meille eli ethän kopioi kuvia.

Diy Teltta lastenhuoneeseen

Oon haaveillu lastenhuoneeseen teltasta jo ennenkuin oli koko lastenhuonetta. Pohdin pitkään toteutus tapaa ja kangasta ja mallia. Mietin myös ihan kunnon majan rakentamista liukumäellä, mutta huone olis tullu liian täyteen sitten kun lapset siirtyy sinne nukkumaan.

Näin sen tein ja vähä sinne päin

7 harjanvartta

4 ruuvia

Narua

Kangasta

Porakone

Ompelukone

Porasin neljän varren toisiin päihin reiät läpi ja kahden varren molempiin päihin vähä matkaa reikää varren suuntasesti helpottamaan ruuvin laittamista sekä sitä ettei varsi halkea. Sitten kokosin tämmösiksi "elementeiksi".

Nuo kaksi "elementtiä" sitten sidottiin narulla teltan muotoon ja asetettiin keskipuu, mikä myös sidottiin narulla. Kiristeltiin kovasti narulla. Laitoin alas myös narut poikki kulkemaan, ettei teltta levähdä ihan kokonaan. Tän ois varmaan voinu tehä jotenkin kätevämminki. Jos ois tehny paksusta puusta/laudasta olisin laittanu ruuveilla kiinni. Mutta mielestäni nuo harjan varret näyttää nätimmiltä ja tykkään tuosta narusta.

Mittasin kankaan niin, että alareunoihin tulee kujat harjan varsille. Ylijäämä kankaasta leikkasin naruja. Ompelin narut pääty reunoihin. Sitten käytin irti toisesta päästä alapuun ruuvia ja pujotin kankaan varteen. Sama toiselle puolelle. Ja sitten solmin narut pystypuihin.

Voilá!

Vielä viimeistelen ja sisustan. Haluan telttaan patjan, että mukava pötkötellä. Tuo matto on hieman kova pötkottelyyn. Tyynyihin ehkä jotakin muutakin väriä. Viimeinen silaus vielä puuttuu. Mutta kyllä tämä kelpas lapsille oikein hyvin. Lilia ois halunnu nukkua yön teltassa.

Hintaa tällä tuli 7euroa. Harjan varret makso euron kipale. Narua oli valmiina, samoin ruuvit. Kankaan oli äitini ostanu pöytäliinaksi ihan vasta, mutta tarjos mulle sitä telttaan. Ilmeisesti kaks viikkoa keltasella liinalla riitti Mammalle. Kangasta meni noin 2,5m plus narut. Eli tyyriiksi olis tullu toteuttaa Marimekon kankaalla.

Kahvi

Isäni opetti pikkusiskoni juomaan kahvia hänen ollessa noin kolme vuotta. En tiedä oonko sillon kahvia maistanu, mutta mua sen juomiseen ei saatu opetettua. 

Kahvia ja mansikka-raparperirahkapiirakkaa

"Ei kiitos, en juo kahvia. En oo koskaan juonu." Oon sanonu aika monesti. Yhtä paljon sanotaan "no opettelehan juomaan, pittäähän sitä kahvia juua!" sekä "eikä kyllä kannata opetellakkaan!" 

Mielestäni kahvi oli pahaa. En oikeasti osaa sanoa olinko sitä edes maistanu. Mutta kaikki muut missä oli joku kahvin maku tai aromi, oli tosi pahaa. Yläasteella opettelin cappuccinon juomisen, mutta seki oli monesti pahaa. Myöhemmin aloin tykkäämään moccacinosta (mitehä kirjotetaan).

Kun kahvipaketin avaa, se tuoksuu todella hyvältä! Mutta kahvikuppi josta on juotu kahvia, haisee pahalta. Ja ihminen joka on juonu kahvia, hyh hyh! En vaan voinu ymmärtää koko kahvi hommaa. Alkuun oli inhottavaa sanoa kylässä, etten juo kahvia. Kaikilla kun ei oo teetä tai se on jotaki ihan kamalaa tai todella vanhaa. Mutta siihen tottu, yhtälailla kun ettei oo mitään gluteenitonta. Mun "kahvilla" käymiset oli siis monesti pelkkää vettä, mutta kun sen tietää etukäteen, niin ei se oikeesti haittaa. Sitte on vaa ihania yllätyksiä, kun onki jotain enemmän.

Viime viikon sunnuntai-iltana Ville keitti kahvia ja pidin sitä täyttä kuppia hetken. Tuoksu todella hyvältä. Ville kehotti maistamaan, mutta olin että hyi en varmana. Mutta teki mieli maistaa. Pyysin Liliaa maistamaan, maisto toisenkin kerran. No eihän se auttanu kuin itekki maistaa.

Olipa laimeeta! Ei ollenkaa sellasta vahvaa ja pahaa. Kävin tekemässä jotakin ja hyvä maku pysy suussa. Piti mennä uusiksi Villen kupille.

Aamulla aloin tekemään itelle kaakaota, kun tuli mieleen laittaa kahvia siihen sekaan. Ja niin keitin itelle kahvit! Koko kahvin keittäminenki ollu aina niin vaikeeta, mutta juotavaa tuli.

Kahvia ja banaanipannaria mansikkavadelmasurvoksella

Aamukahvit menee kaakaon kanssa ja muuten pelkällä maidolla. Kylläkin aika puolet ja puolet systeemillä. Päivässä menee 3-5kuppia kahvia! Mutta jokainen kuppi kahvia on paljon vähemmän kokis zeroa! Ja oon varma, että on parempi juoda kahvia kuin zeroa.

Kun johonkin hurahdan, niin hurahdan täysillä. Niinpä alotin TÄYDELLISEN KAHVIN METSÄSTYKSEN!

Näistä alotetaan metsästys

Ihanaa kun perhe ja ystävät on ottanu tän mun kahvin juomisen aivan tohkeissaan. Mummukin kuulosti siltä kuin sille olis kerrottu perheenlisäyksestä. On se niin epänormaalia olla juomatta kahvia. Mutta maistuuko kahvi aina hyvältä? Mitä jos jossain kylässä onkin aivan kamalaa kahvia? Tai ei maitoa kahviin?

Tästä siis alkaa täydellisen kahvin metsästyksen -postaus sarja! Hyviä kahveja saa vinkkailla!

Apukäsiä arjessa

Tällä viikolla päikkärit jääny nukkumatta, mutta ihana Nina tuli tännää korjaamaan tilanteen. Haki lapset ja lähti niiden kans kauppaan ostaan meille ruokavermeet! Äkkiä pää tyynyyn ja unta palloon. Hetken ehdin nukahtaa, mutta pötkötellä ja rauhottua hyvinki. Ai että, sain levähtää ja herättyä oli lasagne ainekset odottamassa.

Tiistaista keskiviikkoon oli mun kummityttö meillä kylässä, Lilian kanssa leikkimässä. Lilia aivan tohkeissaan. Sointu mennee kolmannelle syksyllä ja se on aivan ihana. Äiti ei kelvannu ennää yhtää mihinkään vaan Sointun piti tehä kaikki. Niin ne nukku yönki yhessä olohuoneen sohvalla. Lilian eka kerta, kun nukku kotona toisessa huoneessa kuin me. Sointun lähtiessä kotia, Lilia itkien huuteli Sointua ja pian nukahti sohvalle. Eikä ois sohvalta saanu siirtää omaan sänkyyn.

Lupasin Lilialle, että pääsee päiväksi Sointun luokse leikkimään. Oli jo yöksi menossa sinne. Sointu toi tullessaan vanhoja hiekkalelujaan, nuken sängyn ja pari lasten jakkaraa. Nyt on ihana laittaa nukkevauva sänkyyn nukkumaan. Ja niin tärkeetä, että "Sointu toi nämä mulle!"

Aika vanahaksi ittensä tuntee, kun eka kummilapsi jo nuin iso!

Ensinäkeminen

Minä rakastan tätä elämää
Elämää kaikkineen
Pimeitä polkuja, aurinkoteitä
Raakoja omppuja, rinkeleitä
Iloa, surua, ikävää
Minä rakastan elämää

Torstaina pääsin näkemään tulevan kummibeibeni ❤️ Oli niin jännää! En muistanu muka mittää vaikka ite makasin vajaa kaks vuotta sitten samalla pedillä ultrattavana. Kaikki hyvin beibellä ja äidillä!

Ja sitten tuli kipu

En edes muista millon viimeks oli kova kipu kohtaus. Päivittäisetkin kivut ollu ihanan lieviä lähes kivutonta elämää viikon tolkulla. Eilen fysioterapiassa käsiteltiin niskaa eka kerran tälle vuoteen, koska ei sitä oo pystyny eikä uskallettu. Mutta taas se sen kivun laukas.

Hammasta purren ja itkua pidätellen meni ilta ja alku yö, kunnes pystyin nukahtamaan. Jonkun verran kuitenki nukuin ja aamulla oli jo suht ok. Laitoin Villen ja Lilian mökkireissuille ja päästiin Peetun kans päikkäreille. Ja kipu on voitettu! 

Kamat kasaan ja kohti Vaarilaa. Kyytiä ootellessa pesasin keittiön ja olohuoneen ikkunat. Ihana elämä!

Mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua! Jospa saatas aurinkoa!