Menossa ja kipeenä, väsyneenä ja touhukkaana

Melekosta hommaa tämä väsyneen elämä. Eilen pääsin käymään sairaalassa ravitsemusterapeutilla, kun on vähä päälaellaan mun ruokavalio. Hienosti olin vreilun vartin myöhässä, kun ei löytyny parkkipaikkaa enkä tienny mihin mennä, ajanvarauspaperissa ei lukenu. Siellä sitte Peetun kanssa juostii pitkin käytäviä, että lukis oikee paikka ja ei näy. Kaivoin paperin uusiks esiin ja oho, siinäpä lukiki. Ja olin vähä eestaas kävelly. No päästiin perille eikä haitannnu myöhästyminen, huh.

Sitten mentiin keskustaan Coffariin kahville. Pitkästä aikaa näin ihanaa ystävää ja pienen pientä vauvaa <3 Voi vauva, kun vaan nukku. Pian siis uusiks. Menin tilaamaan itelle moccahinoa (kirjotetaan miten lie) ja ohi mennen ajattelin varmistaa, et oisko ihan mitään gluteenitonta. Ja sieltä tuliki pitkä lista. No enhän mää väsyneillä aivoilla ehtiny mitään rekisteröidä, mutta Berliinin munkki painu mieliin. Siis gluteeniton BERLIININ MUNKKI! No sehän se piti ottaa. 

Vähän palas mieleen äskönen käynti sairaalalla, että piti se kaksi oikeeta ruokaa syyä päivässä eikä niitä herkkuja. No hiilareita piti saaha ja eiköhän munkissaki niitä oo.

Pöytään päästyä juoksee myyjä mun kortin kanssa, että sulla jäi maksamatta! Olin siis laittanu kortin lukijaan ja siihen oli jääny. Ois varmaan unohtunu koko maksu, jos ei ois kortti jääny. Kumman unohdukseksi laitetaan? Hiukka kyllä nolotti vaikka saatto tuo vähä olla myyjänki mokaa.

Oli muutamia asioita hoidettavana siinä sitte, mut ihan en muistanu kaikkee. Autolla ajaminen keskustassa pitkästä aikaa, pimeessä vesisateessa, sai kyllä skarpata. Kärkkäisellä sain osteltua jouulahjoja ja teetettyä joulukorttikuvat, onneks ne onnistu ees suunnilleen. 

Olin ajatellu ommella yhenlaisia joululahjoja vähä kaikille, mutta en löydä kangasta mistään. Sitä ei vaan oo, niin jää nytten joululahjat tekemättä ja antamatta. Aivan raivostuttavaa! Olis pitäny olla ajoissa liikkeellä, jo kesällä varmaankin.

Pimeydestä, vesisateesta ja lumettomuudesta huolimatta keskustassa oli ihana tunnelma jouluvaloineen. Peetu ihmeissään katteli menoa. Haluan pian uusiks! Kärryt on Lilian jäliltä, ollaan käytetty vaan ratas osaa kaukalon kans ja kerran kopan kanssa näitä. Aloin miettiin Peetua laittaessa, että miten nämä näyttää, niin oudoilta. Puuttu se kaari tuosta jalkojen päältä sekä jalkapeite. Jalkapeite ois tosi kätevä. Toppamakuupussi ois vähä liian kuuma näillä plussakeleillä, kun tuo toppapukuki on aivan liikaa. Noo sain värkkäiltyä äippäpakkauksen makuupussin tuolleen jotenkin, mutta sain myös sen hienosti sotkettua. Eihän se tuossa pysyny vaikka aikas ihanalta näyttiki. Makuupussi on päällystetty Finlayssonin Muumi kankaalla. 

Keskiviikko meni aivan kamalassa kymppipääkivussa. Mietin vaan, että jos oon aivan paikallaan kestän tämän eikä tarvi soittaa ambulanssia. Sain torkuttua ja helpotti vähän. Eilen aamulla, kun kipu oli lievää vaan, niin sitähän sitten mentiin tukka putkella mielissään. Tänään sen taas tiesin. Aamulla oli pääkipu kovempi, ei onneksi kuin kasia (0-10) ja väsymys aivan jäätävä. Mutta kun siitä taas päästiin liikkeelle kahen aikaan, niin väsymys hävis. On vaan jalat ja maha kipiä eilisestä kävelystä, en tiiä miten saan tän kropan kuntoon, että voin ees käydä käveleen.

Tänäänhän sitten jaksoin iltapäivällä kuitenki ihan tosissaan. Leivoin pitsan, kävin kaupassa ja piparitaikinaki huomiseksi tehty. Ai että! Ja siivoilinkin, kun meinaa talo olla aika kaaoksessa mun kipupäivien jälkeen.

Jospa pää antais huomenna leipoa pipareita. Mummu tulee kaulitteen mulle, etten kipeytä ittee liikaa. Illalla ehkä vähä pikkujouluilua, jos coffari seuralainen tullee meille <3 Sitä kun on ite tosi väsyny ja vaikka se piristäis ja antas energiaa, kun lähtis kylään, on se vaan niin raskasta, niin ihana kun ystävä jaksaa meille raaahautua. Kylään kahden lapsen kanssa, ei houkuta, eikä oikein rentouta mua. Mutta jospa me kuitenkin lauantaina päästäis kyläileenkin...

Ihmeellinen ja uskomaton homeopatia

Tiistaina tuli kova pääkipu kohtaus, olipa mennytkin muutama päivä edellisestä. Keskiviikkona kipu muuttui poskiontelotulehdusta enteileväksi ja silmät oli todella punaset. Torstaina pamahti sitten semmonen kipu, että oksat pois. Mulle tulee helposti poskiontelontulehdus, kun flunssa pitkittyy. Tulehdus on vaikka oireet ei olis valtavat. Nyt kipu oli ennen kokematon.

Jokainen askel pahensi, Peetun nostaminen oli aivan kamalaa. Silmiä särki ja puhuminen sattu. Kesken puhumisen itkin. Poskionteloissa poksu ja aina yhtäkkiä tuli viiltävä kipu, kun painetta keräänty. Kumartumista ei voinu edes ajatella, pää piti pyrkiä pitämään yhdessä asennossa. Jos asuttas lähempänä Oyssia eikä olis lapsia, olisin jo ollu päivystyksessä. 

Selvittelin kaikki maholliset kotiniksit olon helpotukseen, kiitos eräs facebook ryhmä. Särkylääkkeillä ei oo mulle mitään taikaa, mutta varalta otin panadolia, jos vaikka auttas. Kuuma pyyhe poskilla helpotti oloa tai olon kestämistä. Lämpö ja itku sai vähän räkää liikkeelle. Ei ollu nenäsumutetta. Eikä nenäkannua. Ei sipulia.

Homeopatiaa ehdotettiin ja kehotettiin soittamaan jollekkin homeopaatille. No enhän voinu mihinkää soittaa, kun en pystyny puhumaan. Kaivoin kotiapteekkikurssin paperin epätoivosena esille, kun muistelin etten ollu koskaan nähny siellä sanakaan poskiontelontulehduksesta. Mutta niinhän sieltä löyty poskiontelontulehdus ja aineeksi Pulsatilla.

Ekaksi rakeet suuhun ja toiset likoamaan. En ehtiny ottaa liotettuna kuin paristi, kun nukahdin. Yöllä kävin ottamassa huikan myös. Aamulla herätessä kipu oli lähes kokonaan poissa! No ylös noustessa se palasi pikku hiljaa, muttei läheskään eilisen kaltaiseksi. Otin huikkaa ja varasin ajan terveyskeskukseen poskionteloiden ultraukseen.

Olin torstain ressannu, miten perjantaina pääsen Lilian kanssa hammaslääkäriin ja tarhaan ja voin etes autoa ajaa, kun kipu oli niin järjetön, mutta olo olikin nyt aivan toinen. Käytiin hammaslääkärissä ja sitten sairaanhoitajalle. Edelleen kumartuessa paine tuntu ja pääkipua oli. Ultralla näky vaan limakalvojen turvotus, mutta ei tulehdus merkkejä. Olin aivan ihmeissään ja koitin selittää, kuinka älytöntä se kipu oli edellisenä päivänä ja iltana. Kyselin, hoito-ohjeita, koska en missään nimessä antibiootti-kuuria halunnu. Kyselin myös punkteerauksesta, jota ei kuulema nykyään oikein tehdä.

Mietin, että onko oikeesti se homeopaattinen parantanu mut yhdessä, siis yhdessä yössä! Lääkäri kirjotti varalta ab-kuurin ja käski käyttää kolme päivää nenäsumutetta. 

Kotiin päästyä otin huikan ja menin nukkumaan. Sitten kauppaan ja Lilian haku ja mummolaan. Tuli pitkät välit ilman huikkaa ja kipu paheni. Mummolaan päästyä makasin sohvalla järkyttävässä kivussa. Tsemppasin ja aloin ottamaan huikkaa vähä väliä ja tadaa! Reilun tunnin päästä kipu poissa! Leivoin torttuja ja seurustelin koko illan sisarusten kanssa ja touhusin kahen taaperin plus vauvan kanssa.

Siitä lähtien olo ollu mahtava! Siis oikeesti käsittämätöntä! Kivun loputtua välillä menee nenä tukkoon, mutta nenä sumutteella saan auki. Räkä on kirkasta eli tulehdusta ei oo. Lauantaina leivon pipareitaki Lilian kanssa ja ajoin pitkästi autoa. Illalla oli väsyny olo, mutta todella terve.

Näin se usko homeopatiaan vahvistuu. Villen kommentti oli "on se hyvä, että uskon voimalla paranee..." No todellakin kelpaa, jos tässä uskosta on kyse. Ihan mielellään sitä sillä pelkällä uskolla paranee, entä kärsii ja vetää kaiken maailman myrkkymömmöjä.

Pikkuhiljaa homeopatia tulee tutuksi ja pääsee yllättämään toimivuudella. Mutta ei ole todellakaan mikään helppo juttu, varsinkaan päävammasena kun ei meinaa muistaa eikä tajuta helppojakaan juttuja. Taidanpa varata nyt sen ajan homepaatille ja aletaan katteleen nämä normi pääkivut kuntoon sekä lasten flunssat ja Peetun silmän rähmintä.

Kokemuksia homeopatiasta saa kertoa mulle! Niin hyvät kuin ne huonotki. Jätä kommentti <3

Huurre kokeilun tulos

Hienosti huurtu meidän purkit lopulta! Laitoin vähän liikaa vettä, kun lisäsin sitä eka kerran. Alkuun huurtu molemmat purkit vain toiselta puolen, mutta kun siirsin kakluunin viereen lämpöön, niin huurtu tosi nopeasti. Nyt pitäs keksiä jotakin kivaa noille. Tuikkuja ei siellä saa polttaa ja ledi tuikuissa loppuu patterit aika nopiasti, hmm.. 

Näin tein

Lasin pohjalle karkeeta merisuolaa ja kuumaa vettä päälle sen verran, että suola justiin peitty. Ja sitten oottelemaan. Aina kun suola oli kuivunut kokonaan, lisäsäin vähän vettä ja suolaa. Lämmössä huurtu nopeampaa.

Eikun kokeilemaan! Joku hieno iso lasi malja, vois olla aikas hieno huurrettuna...

Gluteeniton Pannari

Tämä on yks kehutuimmista leipomuksistani ja häviää alta aikayksikön. 

Niin hyvää! Vadelmahilloa ja kermavaahtoa tai vaan pelkkää sokeria, oi nam!

Joulukuu

Joulukuu yllättää mut aina. Elokuusta lähtien alan kovasti oottamaan, sitten totean, että siihen on vielä pitkä aika. Mietin paljon joulu juttuja, mutten tee asioiden eteen mitään, koska "on vielä paljon aikaa..". Ja sitten se joulukuu on täällä! Ja kaikki kesken ja aika loppuu ja joulu on kohta ohi! Kiitos, stressi on täällä! Stressaan siis joulun loppumisesta.

Joulukalenterista ei aivan tullu sellasta kuin suunnittelin, aika loppu kesken. Ens vuodeksi sitten täydellinen.

Yökuvauksella kuvasin kuvat, että näkyis valot edes jotenkin kivasti. Opin ja innostuin ompelusta pussukoita ommellessa. Nyt tekis mieli vaan ommella lisää ja lisää. Tiimaria kun ei enää ole, niin en löydä mitään tarvittavia juttuja. Pyykkipojat oli tarkotus alunperin laittaa, mutta toisaalta nuo hakaneulatki on ihan kivat. Ompahan itte tehty kalenteri ja uniikki, eikä oo ees matkittu. Kankaina Marimekon Räsymatto ja jonkun valmistama Eiffel kangas. Eiffeliä on meillä olohuoneen verhona ja oon ostanu kangasta kahteen verhoon muistaakseni 2008.

Villaa Popilta ja käyttövaatetta Nextiltä

Nyt tarkenee ulkoilla. Peetulle merinovilla body ja sukkikset. Lilialle myös sukkikset ja itelle ihanat villasukat.

Sain tehtäväksi taas hankkia Eepille vaatteita. Nextillä oli vaikka mitä ihanuuksia, mutta Eepin koko melkein kaikista loppu. Tämmösiä kuitenkin sain. ROAR! -paidan unohdin kuvata takaa, siellä oli kivana yksityskohtana sellaset lohikäärmeen selkä kolmiot.

Kuulumisia

Flunssat jyllää, ees ja taas ja vuoron perään jokkaisella. Korkeita kuumeita tai muuta vakavaa, ei onneksi ole meillä ollu. Yskää ja räkkää. Lilialla on energiaa sekä menoa ja meininkiä vaikka kuinka ois flunssassa. Viime viikon, kun oli tiistaita lukuunottamatta kotona sairastamassa, niin huh ja hei! Onneksi oli mummu auttamassa, niin ehtiin vähä nukkuakki.

Vaikka vain pientä flunssaa onkin, niin on kyllä tosi inhottavaa. Ei oikein pääse missään käymään, kun ei kehtaa toipilasta rasittaa eikä taas kehtaa lähtee ketään tartuttamaan. Vaikka flunssan kyllä voi saaha vaikka vaan postilaatikolla kävis.

Mulla lähti ääni (taas) torstaina, oli aika mielenkiintoista olla päivä lasten kanssa ilman ääntä. Kyllähän sitä vähän tuli, mutta se oli aivan kamalaa. Ääni hävis kesken lauseen ja oli korkeeta ja matalaa, kuin murrosikäsellä pojalla konsanaan. Nyt sitten näyttää pahtuneen tämä mun tauti, mustaherukka mehua siemaillen tässä kirjottelen.

Peetu läheisyystakkaa edelleen, jonka vuoksi ei myöskään oo ehtiny blogiin kirjotella. Oon siis omistautunu lapsille aivan, eikä oo blogia päivitelty.

Hammaslääkäri käynnistä piti tehä postaus ja voisin koittaa saaha sen tässä kirjoteltua, kun ehin ja saan rauhan. Hammaslääkäri pelko kun on aikas yleinen ja ilokaasu siihen aivan loistava, mielellään kokemuksia jaan!

Joulukuu vaan ehti tulla ja meillä ainaskin kaikki ihan kesken. En tykkää! Aina se hiipii varkain vaikka sitä kovasti oottelee ja tuntuu ettei se koskaan tuu, nii sitten se jo onkin tullu. Joulukalenteri melkeen valmis, muttei ihan kuvaus kuntoinen vielä. Jospa sen tänään ehtisin loppuun saada.

Joululahjoja on jo hankittu ja lähes kaikki on tiedossa. Eilen pääsin käymään Polarn o pyretillä ja voi aaah <3 Voisko joku antaa mulle vaikka tonnin tai ees viissataa? Sain eilen ostettua villavaatteita lapsille, että taretaan, jos se talvi vaikka tullee. En siis ostanu mitään ylimäärästä turhaa, mutta kun niin polttelis parit raidat siellä.

Nextiltä tuli myös Eepin ihanat vaatteet. Täytyy tehdä vaate postaus, että saan jaettua teille ihania kuvia.

Peetun sormiruokailu on aivan mahtavaa. Miten pieni ihminen voikin osata homman heti? Mahaan päätyy aina ruokaa, vaipasta löytyy sitten jonkin ajan päästä. Mistään ei oo mitään reagtioita tullu ja ollaan maisteltu vaikka mitä. Viljat ja punainen liha sekä kala on vielä maistelematta. Kananmuna, paprika, tomaatti, kurkku, meloni, pottu, bataatti ja porkkana uppoaa oikein hienosti.

Nyt Peetu päätti, ettei enää jaksa viihdyttää ittiään syöttötuolissa paprikan kanssa eli tää postaus loppu tähän.

P.S. Rakkaat lukiat, en oo hyläny teitä! <3