maanantai 5. syyskuuta 2016

Häähumua



Oltiin Lilian kanssa lauantaina aivan ihanissa häissä. Olin ensimmäistä kertaa ystäväni häissä ja mulle läheisen häissä. Muistaakseni oon kolmissa häissä lapsena ollut, sukulaisten, ja on se aivan erilainen tunnelma olla itselle läheisen rakkaan ystävän häissä.

Koko perhe ilmottauduttiin vaikka alkuun haaveilen vähän lapsettomasta juhlinnasta. Mutta Lilia on niin prinsessa, että halusin sen pääsevän mukaan. No sitten Ville hälytettiin viikkoa aiemmin myrskytuhojen korjaamiseen ja kaikkihan meni sekasin. Ja mun maailmaan kun ei mahdu muuttuvat tilanteet ilman järkyttävää stressiä. Päätin sitten oman mielenterveyden, Villen jaksamisen ja kaikkien hyvinvoinnin hyväksi, että mennään Lilian kans kaksin. Ja sehän oli Lilian mielestä aivan täydellistä.





Essi tuli laittamaan mun hiukset ja meikin, etten kipeytä itteäni heti aamusta. Meillä piti olla oikein reilusti aikaa, mutta niin vaan kävi että aika täysillä ajeltiin kohti kirkkoa. Kauhee stressi autopaikasta ja päätin, että ihan sama, ajan mihin vaan, kunhan ehditään. Yhet sakot nyt tunnu missään, kunhan ei myöhästytä. Mutta löydettiinpä paikka, ehdittiin täydellisesti eikä saatu sakkoja.

Itkuhan siinä tuli, kun morsian isänsä kanssa asteli kirkon käytävää pienten morsiusneitojen saattelemana. Ihan hyvä, että piti keskittyä Lilian kaitsemiseen, niin ei menny ihan vollotukseksi. Mutta sitten oli menoa, kun alkoi lähtömarssi soimaan ja se oli sama kuin meidän lähtömarssi, Hakanpään trumpettisoitto.




Kuunnelkaa tämä <3









Hääpaikka oli Uusi Seurahuone, jossa en ollu aiemmin käyny. Oli kyllä kiva juhlapaikka ja kaunis. Ruoka oli hyvää ja kakku täydellistä, kaikki gluteenitonta ja laktoositonta. Ai että mää tykkäsin! Lilialla meinas mennä hermot, kun ehti tulla kamala jano ja nälkä, kun unohdin ottaa evästä. Mutta kun sai mehua, niin kaikki oli hyvin. Ja vielä kun pääsi lastenhuoneeseen värittelemään Frozen kuvia ja katsomaan Risto Räppääjää, niin kaikki oli hyvin.









Mulla iski järkyttävä kipukohtaus ruokailun aikana. Tuska hiki nousi ja pahoinvointi tuli tosi kovaksi. Koitin tsempata ja keskittyä, koska en halunnu lähteä kesken enkä varsinkaan ennen häävalssia. Mietin ja mietin, että miksi! Miksi nyt, vaikka kaikki suunnittelin, etten tuu kipiäksi. Sain morsiammen kautta kaasolta buranaa ja aattelin, että kokeillaan, jospa auttais. Ei tuntunu missää ja laitoin jo viestiä äidille, että meidät molemmat saa hakia kohta, kun ei musta oo ajajaksi. Teki mieli vaan itkiä, kivusta ja pettymyksestä.







Lähdettiin käymään Lilian kans ylhäällä karkkibuffetin kimpussa ja ottamassa kuvia. Kipu alko hellittää. Vähä oli voittajafiilis. Aloin ilmottamaan äidille, että en mää täältä mihinkää oo lähdössä, niin äiti olikin jo ulkona oottelemassa. No nappas Lilian matkaan ja mulla alko vapaa ilta. Lilia lähti onnessaan Vaarilaan yöksi kolmen timantin sekä timanttisaippuakuplapurkin kanssa.






Ihanaakin ihanampi häävalssi alkoi. Niin kaunista laulua ja ihana, kaunis pari. Taas piti vähä itkiä. Niinku puheittenki aikana. Mieleen nousi, kuinka oma tarkasti suunniteltu häävalssi ei mennyt niinkuin piti ja lopulta se tanssittiin puoli yhdeltä yöllä murto-osalle vieraista vähä sinne päin, miten nyt pystyssä pysyin. Harmitti myös, ettei Ville ollut nyt mua siellä häissä tanssittamassa. Siina muiden tanssia katsellessa kipu taas alkoi pahentua. Ja sitten hoksasin, istuin oven lähellä ja mun niskaan kävi kamala veto kokoajan. Äkkiä paikan vaihtoon.


Loppu ilta menikin sitten tanssien Mirellabandin tahtiin morsiammen ja muiden kanssa. Kipu pysy suht loitolla ja pystyin nauttimaan. Aivan ihana päivä ja ilta ja yö. Aivan ihanat häät ja ihana hääpari. Ja ihana rakas ystäväni, josta tuli Rouva <3

1 kommentti:

  1. Katoin jo instasta, että ootte ollu prinsessoina liikenteessä ja morsian myös! :)<3 Ihana kuulla, että häät sujui hyvin, eikä kipu pahentunut enempää :).

    VastaaPoista