Pomp De luxin syksy 2016

Pomp de Luxin syys-talvi mallisto julkaistiin 25.8. ja pidin heti lauantaina 27.8. kutsut meillä. Kovat oli odotukset, kun näin sneakpeakkejä, että kerranki olis tulossa pojille mua miellyttäviä vaatteita. Eikä kyllä tarvinu pettyä. 

Ihanien vaatteiden lisäksi tarjolla oli tacosalaattia (tacosipsit unohtu kaappiin), hedelmäsalaattia suklaadipillä, pätkiskakkua purkeissa ja tuplasuklaa muffinsseja. Ja noi pätkisherkuthan oli täydellisiä ja niiden ohje löytyy pari postausta taaempaa. Suosittelen kokeilemaan!

Peetu tarvi paitoja ja niitä löytyi. Olisin voinu ottaa noita kaikkia kaikissa eriväreissä, niin kivoja. Vähän pelotti, että on telttoja Peetulle, mutta hyvältä näytti ainakin yks mitä antoi sovittaa. Luotan että muutkin istuu. Kuivaksi tässä opetellessa on muutamaaan kertaan Peetulta loppunu bokserit ja kaupasta tosi kiven alla kivat pienet boxerit. Ollaan siis lainattu Lilian pompin bokserimallin housuja ja ne on ollu täydellisiä, myös pojalle. Nyt siis tilasin Peetulle heti usiammat, kun on niin ihania. Sukkikset on tyttöjen puolelta, kalsareita vissiin pitäs pojilla käyttää, no ei ne mahu leggareiden alle eli sukkikset käytössä myös Peetulla.

Lilialle ei pitäny tilata muuta kuin sukkiksia ja pikkareita. Mutta nuo paidat oli niin ihania. Aattelin, että no yks, mutta hups niitä tuli kolme! Sukkikset on aivan ihania ja pysyny tosi hyvinä, niin niitä otin useammat. Hain kaapista Gugguun syksyn värejä ja mallailin ja mätsäs! Ja nuo rusetit <3

Topat aikoin tänä vuonna ostaa Mololta, mutta kuosit oli pettymys. Sitten kun näin, että Pompilla on karvahuput, niin ei tarvinu miettiä. Kestävyys viime vuonna ainakin oli aivan huippua, myin talven jälkeen uudenveroisena Lilian puvun pois. Ja se oli ollu joka päivä päiväkodissakin päällä. Vesipilari on 10 000 eli ei tarvii miettiä kastuuko lapsi. Ja kun mun kriteerit oli puvuilla, ei tummia eikä yks värisiä, niin näähän on niinku täydelliset. Alkutalveen siis nää ja vuoden vaihteen alesta sitten Molot tai kirppikseltä, jos löytys jotkut ihanat kuosit. Toppatakeiksi kovasti harkinnassa Gugguun takit <3

Pomp de Lux oli ottanut nyt kokeiluun merinovillan ja siitä oli saatavilla kypärälakit sekä body+housut. Otettiin kypärälakit testiin, Lilia ainakin tykkäs sovittaessa. Sormikkaissa oli vaan 20% villaa, mutta oli niin ihanan tuntoiset.

Mun silmään mätsää oikein hyvin Gugguun syksyn raspberryn ja Rosan kans nämä rusetit <3

Pomp de Luxin vaatteet löytyy netistä, mutta tilatkaa edustajalta aina. Edustajat löydätte mm facebookista esim Pompdelux-Oulu, löytyy Oulun alueen. Tilaamalla edustajalta työllistät suomalaista, saadaan veroja Suomeen, saat edullisemmat postikulut (yli 200€ ilmaset) sekä vielä pompin ison kassin. Mutta kantsii kyllä pittää kutsut, niin pääsee aivan livenä hiplaan ihanuuksia ;)

Häähumua

Oltiin Lilian kanssa lauantaina aivan ihanissa häissä. Olin ensimmäistä kertaa ystäväni häissä ja mulle läheisen häissä. Muistaakseni oon kolmissa häissä lapsena ollut, sukulaisten, ja on se aivan erilainen tunnelma olla itselle läheisen rakkaan ystävän häissä.

Koko perhe ilmottauduttiin vaikka alkuun haaveilen vähän lapsettomasta juhlinnasta. Mutta Lilia on niin prinsessa, että halusin sen pääsevän mukaan. No sitten Ville hälytettiin viikkoa aiemmin myrskytuhojen korjaamiseen ja kaikkihan meni sekasin. Ja mun maailmaan kun ei mahdu muuttuvat tilanteet ilman järkyttävää stressiä. Päätin sitten oman mielenterveyden, Villen jaksamisen ja kaikkien hyvinvoinnin hyväksi, että mennään Lilian kans kaksin. Ja sehän oli Lilian mielestä aivan täydellistä.

Essi tuli laittamaan mun hiukset ja meikin, etten kipeytä itteäni heti aamusta. Meillä piti olla oikein reilusti aikaa, mutta niin vaan kävi että aika täysillä ajeltiin kohti kirkkoa. Kauhee stressi autopaikasta ja päätin, että ihan sama, ajan mihin vaan, kunhan ehditään. Yhet sakot nyt tunnu missään, kunhan ei myöhästytä. Mutta löydettiinpä paikka, ehdittiin täydellisesti eikä saatu sakkoja.

Itkuhan siinä tuli, kun morsian isänsä kanssa asteli kirkon käytävää pienten morsiusneitojen saattelemana. Ihan hyvä, että piti keskittyä Lilian kaitsemiseen, niin ei menny ihan vollotukseksi. Mutta sitten oli menoa, kun alkoi lähtömarssi soimaan ja se oli sama kuin meidän lähtömarssi, Hakanpään trumpettisoitto.

Kuunnelkaa tämä <3

Hääpaikka oli Uusi Seurahuone, jossa en ollu aiemmin käyny. Oli kyllä kiva juhlapaikka ja kaunis. Ruoka oli hyvää ja kakku täydellistä, kaikki gluteenitonta ja laktoositonta. Ai että mää tykkäsin! Lilialla meinas mennä hermot, kun ehti tulla kamala jano ja nälkä, kun unohdin ottaa evästä. Mutta kun sai mehua, niin kaikki oli hyvin. Ja vielä kun pääsi lastenhuoneeseen värittelemään Frozen kuvia ja katsomaan Risto Räppääjää, niin kaikki oli hyvin.

Mulla iski järkyttävä kipukohtaus ruokailun aikana. Tuska hiki nousi ja pahoinvointi tuli tosi kovaksi. Koitin tsempata ja keskittyä, koska en halunnu lähteä kesken enkä varsinkaan ennen häävalssia. Mietin ja mietin, että miksi! Miksi nyt, vaikka kaikki suunnittelin, etten tuu kipiäksi. Sain morsiammen kautta kaasolta buranaa ja aattelin, että kokeillaan, jospa auttais. Ei tuntunu missää ja laitoin jo viestiä äidille, että meidät molemmat saa hakia kohta, kun ei musta oo ajajaksi. Teki mieli vaan itkiä, kivusta ja pettymyksestä.

Lähdettiin käymään Lilian kans ylhäällä karkkibuffetin kimpussa ja ottamassa kuvia. Kipu alko hellittää. Vähä oli voittajafiilis. Aloin ilmottamaan äidille, että en mää täältä mihinkää oo lähdössä, niin äiti olikin jo ulkona oottelemassa. No nappas Lilian matkaan ja mulla alko vapaa ilta. Lilia lähti onnessaan Vaarilaan yöksi kolmen timantin sekä timanttisaippuakuplapurkin kanssa.

Ihanaakin ihanampi häävalssi alkoi. Niin kaunista laulua ja ihana, kaunis pari. Taas piti vähä itkiä. Niinku puheittenki aikana. Mieleen nousi, kuinka oma tarkasti suunniteltu häävalssi ei mennyt niinkuin piti ja lopulta se tanssittiin puoli yhdeltä yöllä murto-osalle vieraista vähä sinne päin, miten nyt pystyssä pysyin. Harmitti myös, ettei Ville ollut nyt mua siellä häissä tanssittamassa. Siina muiden tanssia katsellessa kipu taas alkoi pahentua. Ja sitten hoksasin, istuin oven lähellä ja mun niskaan kävi kamala veto kokoajan. Äkkiä paikan vaihtoon.

Loppu ilta menikin sitten tanssien Mirellabandin tahtiin morsiammen ja muiden kanssa. Kipu pysy suht loitolla ja pystyin nauttimaan. Aivan ihana päivä ja ilta ja yö. Aivan ihanat häät ja ihana hääpari. Ja ihana rakas ystäväni, josta tuli Rouva <3

Ajatuksia, joita kuka vaan ei ymmärrä

Välillä mietin, kuinka paljon helpompaa olis kirjottaa anonyyminä. Kun kukaan ei tietäis, kuka täällä kirjottaa. Ei tarvis miettiä kirjotuksia niin tarkkaan. Ei tarvis miettä, mitä uskaltaa kirjottaa. Vois vaan kirjottaa ajatukset ja mielipiteet, ilman pelkoa, että kerron liikaa.

On asioita joita pitää vaan itsellään, koska kaikkea ei vain halua tai voi kertoa kenellekkään. On asioita joita jakaa vain parhaalle ystävälle, asioita joita jakaa vain puolisolle,  vain äidille, kavereille tai kaikille. Mutta joskus käy niin, että joku kysyy kysymykset mitkä johtaa siihen, että kerrot asioita, jotka olit aikonut pitää vain itsellesi. 

On ihmisiä jotka osaavat lukea meitä ja tietävät meistä paljon vaikka tuntuu, ettei kukaan voi tietää eikä ymmärtää. Voi tuntua, että parempi kun pitää asiat itsellään. Ei kukaan ymmärrä kuitenkaan ja miksi näillä toisia vaivaamaan. Kun se ihminen osuu kohdalle, niin silloin kannattaa antaa mennä ja puhua, kun se toinen on vastaanottava ja sanoo ne oikeat sanat. Ymmärtää, ymmärtää puolesta sanasta ja jopa sanomattomista ajatuksista. Siinä tilanteessa ei välttämättä kumpikaan tajua, kuinka tärkeä hetki se on. Eikä välttämättä toinen tajua, kuinka osasi kysyä ja kuunnella ja ymmärtää. Toiselle se saattoi kuitenkin olla vaikka elämää mullistavaa.

Itse tämän sain vasta kokea ja voin kertoa, että fiilis on mahtava. Olisin halunnu kirjottaa teille tänne kaiken, mutta en niin että te tiiätte ne olevan mun kirjotuksia. Olisin ne halunnu kertoa parhaille ystäville, mutta kuitenkaan en. Olisin halunnu kertoa ne puolisolleni, mutta koskaan ei tuntunu hyvältä. Mutta nyt ei enää ole mitään kerrottavaa. Pieni keskustelu tuokio käänsi kaiken, sai kaiken näyttämään toiselta.

Olkaa vastaanottavaisia ja pitäkää tämmöiset ihmiset lähellä tai kaukana, mutta tarvittaessa saatavilla. Tiedän, että tulen vielä tarvitsemaan tätä ihmistä ja nyt tiedän, mistä hänet löydän. Joskus toinen on toiselle se tukipilari ja sille toiselle on joku kolmas. On ihmissuhteita joissa toinen on aina antava ja toinen ottava, semmosia vaan tarvitaan <3