Maanantaita

Aamuyöstä heräilin ja stressasin parin tunnin päästä olevaa herätystä. Pääkipu vaan oli ja pysy. Lapset vietyä hoitoon ja aamupalan jälkeen äkkiä nukkumaan. Neljä tuntia meni tuosta nuin vaan. Herättyä aloin laittamaan ruokaa ja ajattelin kirjotella postauksen meijän kahden viikon haasteesta, kun ruoka on uunissa.

Kukkakaalia leikatessa meinasin leikata myös peukalon pään poissa. Säihkähdys ja shokki! Apua apua, mitä teen. En uskalla kattoa. Paperia! Eiku pitäskö se pestä. Huuhtasu ja äkkiä paperia. Verta tullee kauheena ja sattuu! Äkkiä arnicaa, räjäytin koko kaapin, kun en saanu nätisti otettua lääkepakkia. Shokki, tuntuu että taju lähtee ja oksennan. Mietin, että onneks lapset on hoidossa, mutta miten saan ne haettua. Pittääkö mun lähtee lääkäriin.

Soitan Villelle ja tuntuu, että aivan justiin pyörryn. Ei pääse tulemaan heti kotia. Soitan siis mummulle ja ukille. "Rauhotu, ei siihen kuole!" Joo tiiän kyllä, mutta se veren pelko ja onnettomuusshokki, on mulle liikaa. Kävelen käsi ylhäällä paperituppoa puristaen ympäri taloa, "pysy tajuissa, ei oo hättää!" Soitan äitille, että olis pakko nyt vaan saaha puhua jostain. Äitillä oli kiire ja sano, että soittaa iskälle. Juteltii iskän kans sitte puoli tuntia puhelimessa, että mummu ja ukki ehti tulla.

Yhtä aikaa itketti ja nauratti. Aikunen ihminen ja aivan shokissa, kun sormen päästä tullee verta! Ei se kipu edes ollu järkyttävä. Haavan ja veren näkeminen, ei vaan oo mun juttu. Ei oo mun juttu, mutta haaveilen lääkärin ammatista, hyvä yhtälö.

Mummu teippas sormen ja olo alko oleen ok. Lähdin hakemaan lapset ja autolla ajaessa kipu vähä koveni. Päiväkodilla tietty tökkäsin peukun hyllyyn ja kynsi taittu. Veret alko tulemaan läpi siteestä. Ja sitten turvavyöt lapsille. Ilman vasenta peukaloa oli aika tuskasta ja vaikiaa. Eikä se onnistunu. Pakko oli peukulla painaa ja taas veret tullee. Lilia sano "äiti mua itkettää, kun sulla on tuo pipi!" "Ei tarvi itkee. Äitiäki itketti, kun se sattu, mutta mummu hoitaa sen." "Mutta kun mua itkettää, mummun pittää hoitaa sua!"

Kotia päästiin ja Lilia vaati mummua hoitamaan äitin sormea.

Aika suuri tehtävä on vasemman käden peukalolla, kun on aivan kädetön olo. Mutta sitä suurenpi tehtävä on nyt saada tämä mun verikauhu pois. Sen aina ehtii unohtaa, kun ei satu mittää. Ja se on aivan sama kelle sattuu ja mitä, niin oon aika kyvytön tilanteessa. Lapset kun on tippunu jostai, löyny pään tai tullu vähänkään naarmua isompi verta vuotava haava, niin mulla meinaa lähtä taju. Saa tovin hengitellä rauhassa ja keskittyä ja tsempata, että oon taas mukana pelissä. Mitä tälle voi tehä? Pelkään aivan älyttömästi tapaturmia jo pelkästään siksi, että pelkään etten pysty hoitamaan tilannetta. En todellakaan tiiä, mitä teen jos jommalla kummalla lapsista tullee päähän verta vuotava haava.

En tiiä miltä tää peukku nyt näyttää. Antaa olla paketissa, katellaa sitte illalla vaikka. Puoleen välliin kynttä onnistuin veitellä murjaseen, ihme ettei palanen oo tippinu pois. Hyi että!