Väsymys

En muista, että mua olis koskaan väsyttäny näin paljon! Aamulla on aivan järkyttävän vaikee herätä ja tuntuu, että nukahdan rattiin. Päivän vois vaan nukkua ja käyn älyttömän hitaalla ja unohtelen kaiken. Kauhee työ saaha ittensä tekemään jotaki tai lähtemään johonkin. Ja illalla, kun vois alkaa nukkumaan se uni ei tuu. Yöllä, kun vois nukkua, niin ei nukuta. Klo 4 herään ja vois nousta ylös, mutta kuuden jälkeen ei meinaa silmät aueta.

Mitähän pitäs syyä, että ei väsyttäs? Vedän deetä 100mikroa päivässä eikä tunnu missään. Mieli keksii tuhat hommaa, mitä haluan tehä. Ja lopulta aika vähin jää tekemiset. Ja tänne kirjottamiset.

Kirjottelen, kun jaksan… Seuratkaa instassa, sinne tullee päivitettyä päivittäin - milllamariia.

Jos huonoa, niin myös hyvää

Käytiin tännää lastenlääkärillä Peetun kanssa iho-ongelmien vuoksi. Verikokeet oli ok paitsi laktoosi ei luultavasti tuu tulevaisuudessa Peetulle sopimaan. Lääkäri näki ihosta heti, että atooppinen on. Omat ajatukseni on, että ihon kunto tulee sisältä. Se mitä syödään vaikuttaa siihen. Rasvaus ei paranna. Lääkäri oli kuitenkin vahvasti toista mieltä. Kertoi, että on hyvä välttää ruoka-aineita jotka ihon kuntoa huonontaa, mutta aina syyllistä ei löydy. Rasvaus on hoito ja kortisooni. Siellä Peetun papereissa tais lukia "äiti ei halua kortisoonia", koska sain siitä aika vahvan puolustuspuheen.

Kyseilin ja epäilin ja vaadin paljon selityksiä. Omakohtasta kokemusta lääkärillä oli esikoisensa atopian hoidosta, että asiasta kyllä tiesi. Päätettiin kattoa vielä maissin vasta-aine ja d-vit tasot verikokeilla. Maissi olis hyvä saada takaisin mun ruokavalioon, ettei mun ruokavalio mee liian kapeaksi jonka myötä äidinmaidon laatu kärsii. Tässä vaiheessa meinasin tuulettaa! Harvat lääkärit kun tuntuu tietävän äidinmaidon koostumusta taaperoa imettäessä. Maissi kuitenkaan ei oo mitenkään tärkeä aina, mutta sitä on vaan tungettu kaikkeen ja helposti sitä myöten kaventaa ruokavaliota. Mutta mitä nyt oon tässä hetken maissittomalla ollu, niin eniten joutuu karsimaan herkkuja: jäätelöt, irtokarkit, valmisruuat. Musta tuntuu, että nuo ei mun maitoa rikastuta.

Toivoin, että iho oireet ei olis paljastunu atooppiseksi vaan allergia ihottumaksi. Ja oltais alettu tutkimaan allergioita. Atopia, atooppinen iho, atooppinen ihottuma, miten sitä nyt sanotaan, on yksi niistä mun pelätyistä "sairauksista". Kauhulla oon lukenu, kuinka kokonaisvaltainen se on ja vaikeuttaa sitä ja tätä ja oikeesti voi olla ihan tosi vakava. Ja aina ajatus "onneks meillä ei oo eikä tietenkää tuu". Ja nyt se sitte on ja kyllähän sitä tuolta suvusta löyty.

Tiedän, ettei ihan oikeesti oo kyse mistään vaarallisesta sairaudesta, jota ei pysty hoitamaan, mutta mulle tämä oli iso juttu. Ja tiedän, kuinka atooppinen iho/ihosairaudet on todella raadollisia ja voi viedä mielenerveyden, työkyvyn ja kaiken. Mutta ei nyt mietitä hyvänen aika semmosia, Peetun iho ei oo edes tällä hetkellä aivan kamala. Vaan saatu rauhottumaan ja vähän kutisee.

Päivitin instaan ja facebookkiin aiheesta ja apua kuinka ihania ihmiset on! <3 Oon saanu, niin paljon hyviä vinkkejä ja neuvoja ja ohjeita. Mun pahamieli muuttu aivan mahtavaksi. On mahtava huomata, kuinka ihmiset auttaa ja haluaa kertoa pienistäkin vinkeistä ja vaikkei edes olis omaa kokemusta. Eihän tämä tunnu ennää missää. KIITOS <3

Nyt avaan pari saamaani linkkiä ja sitten nukkumaan, aamulla Peetun kans verikokeisiin. Mennään oyssiin lastenosastolle, että varmana onnistuu vaikka onnistu viimeksikki helposti.

P.S. Voitin eka kertaa arvonnassa! Saan valita imetyskoru valikoimasta mieleisen. Kunhan saan sen, niin laitan kuvia tänne. Ja se tullee tarpeeseen <3

Täällä haisee suklaa

Syksyn flunssat koittanu meille kolkutella pari viikkoa. Tietenkin ennen Lilian synttäreitä Lilia alko yskimään. Lääkitsin homeopaattisin ja vitskuin, ettei vaan sairastuis. Ja nehän tepsi. Mutta seuraavalla viikolla huomasin flunssan taas yrittävän ja mietin, että ehkä se pitää vaan sairastaa pois. Lepoa siis vaan. Miten 3v tanssivan voimistelijan laitat lepoon? Eli lepoa kotona, ei päiväkotia. Tarkottaen, että kotona hypitään seinille.

Lauantaina sitten nousi ihan yks kaks kuume, joka kesti peräti pari tuntia. Alko pääkivulla ja hetkessä kuume ja sitten tuli uni. Mutta parin tunnin päästä oli taas virtaa ihan normaalisti. Seuraavana päivänä ilmesty näppyjä ja sitä seuraava yö olikin aivan kamala. Luultiin, että nyt se vesirokko tuli kunnolla, kun edellinen sairastaminen oli yhen näpyn rokko. Ja olihan sunnuntaina se 20vrk altistuksesta. Mutta ei! Aamulla oli näpytön tyttö. Näppyjä tuli ja hävis ja tuli ja hävis. Jotakin nokkosrokkoa siis.

Molemmat lapset sairasteli flunssaa, mikä tarkottaa meillä, että vauhti ei hidastu vaikka räkä lentää ja yskittää. Koita siinä sitten miettiä, mikä ois paras lapselle. Se, että saa touhuta menemään päiväkodissa vai kotona, niin että seinät kaatuu päälle. Pari päivää olivat kotona ja tännään rohkeesti vein päiväkotiin.

Maanantaina oli aivan mahtava päivä! Siis mun olon kannalta. Ei toki lasten flunssat ja ihme nokkosrokko oo mahtavaa. Mietin touhutessa, että tämmönen olo kun ois aina, niin kotiäitiys ois lastenleikkiä. Ja samaan syssyyn opiskeliski. Mittää päiväunia tarvis. Nautin niin paljon, kun pystyin keskittymään lapsiin ja olo oli hyvä. Toki en uskaltanu tyhjentää astianpesukonetta enkä lämmittää leivinuunia enkä pestä pyykkiä ja onneks ruokakin oli valmiina. Ettei se hyvä olo häviä.

Tiistainakin oli aika hyvä olo ja uskaltauduin pesemään vähän pyykkiä. Se pelko siitä kivusta on silti kokoajan läsnä, koska oon lasten kanssa yksin. Toki tiistainakin Mamma oli käymässä ja saan aina apua heti, mutta ihan miellellään sitä pärjäis ilmanki. Eikä aina ois joku "ylimääränen" täällä. Kun tietää, että illat ja yötki oon yksin lasten kanssa, sitä huomaamatta tunnustelee oloa koko ajan.

Kolme yötä erittäin vähäisillä unilla ja kolme päivää ilman päikkäreitä. Tännään siis vaan nukkumista oli ohjelmassa lasten ollessa päiväkodissa. Nukahdin ennen kymmentä ja heräsin kelloon 13:45. Äkkiä hakemaan lapsia. Automatkalla alko pääkipu ja voi huokaus, kuinka paljon se mieliala laskee. Päiväkodilla maha kurnii ja autoon päästyä avaan suklaapatukan.

"Äiti täällä haisee suklaa!" Koita siinä salaa syyä suklaata, kun Lilia haistaa sen takapenkille.

Kotia päästyä kipu oli jo aivan kamalaa. Äkkiä ruoka kaikille lautaselle. Tajuan siinä, että niin, oisko pitäny syyä aikasemmin. Kipu voimistuu ja koitan kokoaika touhuta jotakin, etten keskittyisi kipuun. Pakko lopulta laittaa viesti Mammalle: "Jos vaan jaksat, meille sais tulla. Kipu niin kova, että oksettaa."

Jo pelkkä viestin laittaminen helpottaa, on joku joka nyt tietää, että oon kipiä. Nyt kun vaan soitan, se on täällä salamana. Katon kelloa ja mietin, ettei olis pitkä aika nukkumaan menoon. Enkö pärjäis. Istun alas ja koitan selata lehteä, jolloin tajuan "KAHVIA! En oo juonu tännää kahvia ollenkaa!" 

Oon juonu monta vuotta zeroa päivittäin, PALJON, ja nyt kun siitä vierotan ittiäni huomaan kofeiinikoukun. Kuppikahvia äkkiä naamaan ja Mammalle viestiä, että ootappa hetkinen. Hetkessä kipu puolittuu! Mun kroppa on tosi herkkä ja se reagoi kaikkeen herkästi, koska tää kipu. Ja tietenki se on addiktoitunu siihen zeroon kuten sokeriin. Ja kyllä vaan se kofeiinin puutos pahentaa mun pääkipua. Voi kun se oliski kokonaan sen takana. Kofeiini ei siis sovi mulle ollenkaan ja siitä on päästävä eroon. Mutta ilman ylimääräsiä kipuja, kiitos!

Kivun helpottaessa oli taas, niin ihanaa. Onhan se kiva, että kipu tuo vähä perspektiiviä tähän arkeen. Kun tulee näitä helppoja kivuttomia päiviä ja hetkiä, sitä nauttii niin kovasti. Tajuaa, mihin kaikkeen sitä pystyiskään ja vautsi, minkälaista tämä elämä on. Sillon en ehdi onneksi miettiä "miksi mun elämä ei aina oo tämmöstä?!". Sitten taas kun kova kipu iskee, maailma romahtaa enemmän tai vähemmän. Sillon ehtii miettiä "Miks tämä kipu pitää olla ja miksi se nyt tuli?!" Mutta sitten perään muistaa, että ei se nykyään oo aina läsnä. Ja kyllä se kivuttomuuskin saatetaan voida tavottaa.

Nyt nautin tästä pienestä hetkestä ja sitten lasten väliin nukkumaan. Äsken näytti kyllä siltä, ettei siellä mulle sijaa ole…

Lilian 3v Synttärit

Viime viikonloppu juhlittiin Lilian synttäreitä. Lauantaina kävi päiväkodista neljä kaveria. Tytöillä on aika tiivis viiden hengen porukka päiväkodissa, joten oli helppo kutsua porukka juhlimaan. Mietin pitkään, voiko vielä pitää kaverisynttäreitä. Kyselin päiväkodistakin mielipidettä ja Lilialta. Lilia oli aivan tohkeissaan jo kuukausi aiemmin, kun kaverit tullee meille kottiin. 

Ja aivan mahtavasti onnistu kaverisynttärit ja kaikki pääsi paikalle. Suunniteltu 1,5h oli aivan riittävä aika juhlia. Ohjelmaa en varsinaisesti järjestäny, mutta päällystin lastenhuoneen pöydän paperilla ja siihen saivat piirrellä. Pöytä toimi vieraskirjana mukavasti. Askartelin myös pilttipurkeista juomalasit ja jokainen sai omansa mukaan lähtiessä. Laitoin niihin tarroja ja muumipurkkapaketit. Ville ja Peetu oli kaverisynttäri hetken poissa, että Lilia sai täyden huomion.

Päiväkotikavereiden lähdettyä tuli mummua ja pappaa ja kummeja ja kavereita. Ja sunnuntaina tuli loput. Millään ei yhtenä päivänä onnistuis, tulis aivan liikaa porukkaa kerralla. Mukavempi, että ehtii edes vähän keskittyä kaikkiin vieraisiin.

Lilia toivo sinistä suklaakakkua. Mietin, että näyttää varmasti aivan hullulta. Mutta koska sininen meni hieman mintuksi, kakku näytti aivain hyvältä. Kolmen suklaan juustokakulla mentiin. Tein itse keksipohjan, koska kaikissa gluteenittomissa kekseissä on maissia. Lisäksi oli mini suklaamuffinsseja, dippikasviksia, lihapullia, pikkupitsoja ja keksejä, jotka koristelin vähä sinne päin.

Lapset syö kyllä todella todella vähän mitään. Olin päättäny, ettei mitään karkkeja tule. Mutta minivaahtikset oli niin nättejä ja sopi väreihin. Ja kirkkaassa pienessä aaltomaljassa aivan ihanan näkösiä. No eihän lapset nähny muuta kuin ne. Todella huono idea!

Kakku onnistu niin hyvin, että sehän meni lauantaina lähes kokonaan. Olin ajatellut, että varmasti riittää molemmille päiville. Keksejä onneksi jäi ekasta kakusta, joten tein uuden yöllä. Ja rohkeesti tein vaaleenpunasen. Oli vähän hämäävä, kun näytti ihan mansikka-suklaakakulta. Lilia ei valittanu väristä, mutta ei kyllä halunnu kakkua syödä.

Ensimmäisten vieraiden kohdalla Lilia oli vähän ihmeissään lahjoista, mutta nopsasti hoksas idean. Ai, että jokainen tuo mulle jottai ja äkkiä auki. Välilä tuli niin peräkkäin vieraita, ettei lahjoja ehtiny aukoa. Mulla meni vähän ohi, mitä keltäkin tuli ja oon koittanu kuvista selvitellä. Aivan ihania lahjoja tuli ja ei yhtään samoja.

Sunnuntaina vieraita ootellessa kuvasin vähä lapsia, kun mielessä idea joululahjoista. On vaan hieman haasteellista saada molemmat kuvaan ja kaikki kohdalleen.

Oli ihanat kaks päivää juhlia ja Lilia nautti. Lilialla jäi vähän päälle vieraiden tulo, kun kyseli koko viikon, "tulleeko taas vieraita?", "Tulleeko sitten vieraita?". Juhlat on niin ihania ja niitä on ihana suunnitella ja laittaa. Lilialla vaihtu pannat sitä mukaan, kun uusia tuli. Ja vaatteitakin vaihteli välissä, kun sai mekon ja jumppa puvun lahjaksi. 

P.S. Edelleenkään koneella ei ole kuvien muokkasohjelmaa. Kuvat otettu järkkärillä, mutta oon muokannu ne puhelimella, niin laatu meni aivan mössöksi. Mun kauniit kuvat ei ennää näytä niin kauniilta :(