Autolla Tampereelle

Tiistaina aamupäivästä lähdettiin ajelemaan kohti Tamperetta. Ville olis lähteny jo seiskalta, mutta mää en ollu ihan samassa aikataulussa. Jännitin miten automatka menee lasten kanssa. Ja suht hyvin meni. Viidellä pysähdyksellä päästiin perille. Yhen kunnon raivarin veti Peetu. On tosi vaikee, kun yks vuotiaalle ei auta selittää, ettei matka etene kuin istuimessa istuen. Onhan se tosi raskas vaan istua ja nukkua. Mutta me pysäheltiin P-paikoille ja kerran huoltoasemalle. Syötiin eväitä ja Peetu otti huikkaa multa.

Huoltoasemalla purkamassa energioita!

Otettiin iPad lapsille mukkaan, että voivat kattoa Risto Räppääjää. Muuten hyvä idea, mutta joka paikassa ei ollu aivan 3G yhteydet. Tilttaili aina välliin ja Lilian tempperamentille se oli aika kova pala. Mutta pikku hiljaa oppi oottamaan. Voi näitä nykyajan lapsia, kun on tottuneet huippunopeisiin yhteyksiin. Omassa lapsuudessa hieman toista ja teininäkin yhen nettisivun latautuminen kesti todella kauan! Oli meillä myös kirjoja ja piirrustusvehkeet, traktori sekä barbi. Lilia sai elämänsä ekan barbin maanantaina, kun oltiin kyläilemässä Nooran luona. Aika iso juttu, en tajunnu, että nyt jo ymmärtäis niiden päälle.

Kiva ylläri! Oli sitte poskeenki piirtäny ja tullessa oli kädet taiteiltu. Onneks lähti helposti pois.

Oltiin Tampereella kasin maissa. Vuokrattiin mökki Härmälän Camping alueelta. Pienen pieni mökki, jossa oli kerrossängyt+sänky, jääkaappi sekä keittotaso. Vessat ja suihkut oli onneksi ihan vieressä. Aika kämänen se oli, mutta ajo asiansa. Muuta ei siellä ehitty tehä kuin nukkua, niin olis hieman harmittanu maksaa kauheesti jostain tosi luksuksesta. Mun kylläkin patja näytti siltä kuin siihen ois joku tapettu, hyi että! Mutta pyyhe ja pari lakanaa, niin kehtas nukkua. Lopulta siinä nukuttiin sitten lasten kanssa eli hieman tiiviisti.

Camping alue oli tosi hyvällä paikalla, pari kilsaa keskustasta. Ja jos tarvii vaan nukkumiseen paikan niin oikein hyvä. Nyt oli niin älyttömän kylmä, ettei tarettu lähtee illalla makkaranpaistoon ja kattomaan mitä kaikkee sieltä olis löytyny, mutta kyllä siellä jotkut (hullut) kävi uimassaki. Ja todella suosittu paikka. Huoltorakennuski oli ihan ok siisti. Jopa mää kävin siellä suihkussa! Crocsit ois vaan ollu ihan kivat sinne suihkuun. Aamupalanki sieltä olis saanu 7,5€ hintaan. Ja meidän yö makso 58€.

Meidän Tampereen reissun päämäärä oli Gugguun kevätmalliston kuvaukset. Laitoin molempien lapsien kuvat ja mitat Gugguulle, kun hakivat malleja. Oon laittanu hakemuksia ennenkin ja vihdoin tärppäs.

Oon ollu aivan tohkeissaan siitä asti, kun saatiin tietää että Lilia pääsi malliksi. Mun mielestä niin mahtavaa. Ite oon aina halunnu malliksi ja jossain joskus ollukki, mutta ei oikein oo mallinura lähteny nousuun, niin siksi nyt sitte lapseni haluan.

Lilia oli aivan mielissään ja ootti reissua. Suuttu kun tiistaina mentiinkin vaan mökkiin nukkumaan eikä kuvauksiin. En oikein osannu jännittää etukäteen luotin, että Lilia suostuu kameran eteen.

Lilian elämänsä eka tikkari. En voinu edes kuvitella, kuinka iso asia voi tikkari olla lapselle. Niitä ei kyllä meillä tulla tästäkään eteenpäin ostamaan, koska hampailla niin kauheita. Mutta tämmöset erikositilanteet on sitte toinen juttu.

"Pikku Kakkonen!"

Ja niinhän Lilia suostu ja monesti ja kaikki meni tosi hyvin. Vaatteita vaihdeltiin usiampaan kertaankin. Vähä tuli loppua kohden väsymystä, mutta kaikki vaatteet saatiin kuvattua.

Äkkiä iskälle ja Peetulle kertomaan, missä oltiin.

Oli aivan mahtava kokemus, niin mulle kuin Lilialle. Toivottavasti ei jää Lilian ekaksi ja vikaksi kuvaukseksi. Oulussa vaan vähä huonommin mitään kuvauksia tehdään.

Nyt vaan pitää jaksaa ootella ens kevääseen, a-p-u-a! Ja voin kertoo, että värit oli niin herkut, että huh huh! Parempi alkaa jo säästämään. Ja tässä välissään tullee vielä syksyn mallisto. Voihan GUGGUU!

Elossa vähä ajelua poliisiautolla

Kuvauksen jälkeen käytiin Ylöjärven Elo -kauppakeskuksessa, että pääsin TIGERIIN!! Ja sitte äkkiä kotia kohti. Paluumatka meni paljon nopiammin, kun lapset nukku pitemmät päikkärit. Limingan kohalla Lilia sai kylläkin raivarit, kun tajus että mennään kotia eikä Tampereelle kuvauksiin. Että aika paljon tykkäs.

Maalaismaisemien keskellä oli ihana ajella. Ei menty isoa tietä vaan pikku teitä.

Onhan lapsellasi turvavyöt tiukalla!

Olen törmännyt tässä lähiaikoina aivan liikaa kuviin, missä lapset istuu turvaistuimissa vyöt löysällä. Näen punaista!

Minkä takia turvaistuimessa on turvavyöt?

Turvaistuimella ei ole mitään merkitystä, jos se on väärin kytketty tai vyöt on löysällä tai väärin kiinni. Siinä vaiheessa, kun lapsi istuu istuimessa vyöt löysällä on sama, onko turvaistuin kallein testivoittaja vai halppis tai jopa kymmeniä vuosia vanha. Ei se turvaistuin pidä lasta siinä penkissä jarrutuksessa tai törmäyksessä, jos vyöt ei oo kunnolla.

Demostroin Lilian kanssa miten oon nähny vöiden olevan. 

EI NÄIN! Vyöt on niin löysällä, että ne on kääntyny jopa väärin päin.

EI NÄIN! Liian löysällä, lantio vyö kierteellä ja olan päältä tippuu.

EI NÄIN! Liian löysällä, lapsi saa ujutettua käden vöistä pois.

Vyöt täytyy kiristää joka kerta, kun lapsi istuimeen laitetaan. Mielestäni niitä ei helpolla voi liian tiukalle laittaa. Vöiden ja lapsen väliin saa mahtua sormi. Tässäkin vielä kiristin kuvanoton jälkeen, että on varmasti tiukasti.

Sopiva kireys on, kun sormet mahtuu väliin justiinsa.

Jes, näin!

Kuvat, mitä olen nähny on vielä ollut kasvotmenosuuntain tai istuin etupenkillä. En ymmärrä, miten joku jättää lapsen istuimeen vyöt löysällä. Ne vyöt pidetään alusta asti tiukalla, joten lapsi tottuu ja oppii niihin. Meillä Lilia sanoo "Vyöt kiinni!", jos en heti laita vöitä kiinni. Lapsen on mukavampi istuakkin, kun on tukevasti eikä tarvi itse pitää itseään paikoillaan. 

Jos lasta ahistaa vyöt, kannattaa asetella vaatteet oikein ja laittaa mahdollisimman vähän vaatetta. Ja ne vaan on pakko olla. Jos lapsi ei tykkää, että vyöt on kunnolla kiinni, niin sitten en suosittele matkustamaan autolla.

Vähän faktaa

Lapsen turvallisin paikka on matkustaa takapenkillä. Suositeltavinta olisi lapsen matkustaa selkämenosuuntaan vähintään kolmevuotiaaksi asti. Vaikka jalat menee koukkuun, se ei haittaa. Jo viidenkympin vauhdissa äkkijarrutus tai törmäys voi tehdä pahaa jälkeä lapsen ollessa kasvotmenosuuntaan. Saati vielä vyöt löysällä, sieltähän lennetään ulos. Alle 135cm pituisen lapsen on käytettävä painonmukaan määräytyvää turvalaitetta autossa. Lähde Liikenneturva. Kannattaa käydä lukemassa sieltä enemmän.

Tässä video, mikä havainnollistaa hyvin mm. vöiden tärkeyden.

Ennen vanhaan ei ollu edes turvavöitä

Muutama sana teille, jotka mietitte, ettei ennen ollut edes turvavöitä saati turvaistuimia. Istuttiin sylikkäin ja vauvakin vaan kopassa takapenkillä ellei äidin sylissä etupenkillä. Silloin varmasti sattui kuolon kolareita enemmän. Lapsia kuoli ja vammautui paljon enemmän. Mutta sillon ei ollu nettiä, josta jokainen pystyy lukemaan toisella puolen Suomea sattuneesta kolarista. Ei varmaan Helsingin Sanomiin kirjoteltu maalaiskylissä sattuneista kolareista. Saati pikkupaikan lehteen muista kuin oman pitäjän kolareista. Jos kolareista uutisoitiin edes ollenkaan.

Vuonna 1969 tapaturmaisesti menehtyi 405 lasta ja nuorta, kun vastaava luku vuonna 2011 oli 37.

Maalikenneonnettomuuksien vähenemiseen aikavälillä 1969–2011 vaikuttaneita merkittäviä uudistuksia ovat olleet muun muassa pysyvä nopeusrajoitusjärjestelmä, turvavyöpakko ensin etupenkillä ja sittemmin takapenkillä, turvatyynyt ja -istuimet sekä ajoneuvojen ja liikenneympäristön kehittyminen.

 Lasten ollessa matkustajina autoissa esiin nousee yleensä turvakaukalon tai -istuimen vaikutus. VALTin tutkijalautakuntien tutkimissa tapauksissa vuosina 1994–2003 oli 0–5- vuotiaita matkustajia 130. Turvakaukalo tai -istuin oli 80 autossa. Näistä 75 tapauksessa lapsi istui turvalaitteessa. Onnettomuuksissa kuoli turvalaitteissa istuneista 16. Lautakuntien arvion perusteella 15 tapauksessa laitteella ei ollut vaikutusta ja yhden tapauksen arvio ei ole tiedossa. Vammautuneita oli 22, joista arvion perusteella turvalaite pelasti kuolemalta 7. Loput 37 eivät saaneet vammoja ja turvalaitteen arvioidaan pelastaneen 10 kuolemalta. Lapsia, jotka eivät istuneet turvakaukalossa tai - istuimessa oli 5. Kaikki kuolivat onnettomuuksissa, mutta olisivat arvioiden mukaan pelastuneet, mikäli olisivat olleet turvalaitteessa.

Tuossa otteet turvallisuustutkinta sivulta lasten kuolemista. Tapaturmat sisältää muitakin kuin liikenneonnettomuudet.

Asentakaa ja kiinnittäkää istuimet oikein ja turvavyöt tarpeeksi tiukalle! 

Tästä asiasta ei voi koskaan liikaa puhua eikä muistutella. Siispä...

Kiitos, että luit!

P.S. Myös kaukalossa vauvan vyöt tarpeeksi tiukalle!

Aurinko paistaa

Mittari näyttää 18 astetta ja aurinko paistaa lähes pilvettömältä taivaalta. Normaalisti kesällä kaheksantoista tarkottais viileetä päivää, mutta nyt on HELLE! Hellemekko päälle ja ulos!

Peetulla vaatetta oli hieman enemmän, ite sinnillä tuulesta välittämättä. Pakkohan se on ehtiä joskus pitää kesävaatteita ja jos vaikka vähä väriäkin sais.  Kohta tullee taas vettä ja sitten onkin vissiin viikko ainakin alle 15 astetta ja satteita.

Mentiin Vaarilaan hakemaan Liliaa ja vaarilan suojasa piha oli vielä vähä lämpimämpi. Peetu hoksas uima-altaan ja ois oitis halunnu uimaan. Ensin jaloilla kauhiana pärski ja sitten käsiä ja sitten ois menny kokonaan. Vesi oli kakskyt asteista, niin en uskaltanu antaa koko pojan kastua. Lilia ei uskaltanu kokeilla vettä ollenkaan ja ihan hyvä. Parempi kun lapsia ei kiinnostais koko allas ollenkaan.

Tuo popin (polarn o. pyret) Uv 50 hellehattu on aivan loistava! Suojaa kasvot mahtavasti ja pysyy suht hyvin päässä, kun sitoo naruilla.

Grillattiin ruuaksi hampurilaisia, ai että! Mun hampurilaisen sämpylän asemaa ajoin bataatti. Oli kyllä niin hyviä ja älyttömän ähkyn sai. Otin lisukkeeksi eilistä wokkia, mutta maku ei ollutkaan mun mieleen ja söin vain parihaarukallista.

Ruuan jälkeen sainki juosta vessassa. Mietittiin siinä, että missään ei pitäisi olla gluteenia, että oliko vaan liian tulista. Kotimatkalla Vaari soitti, että wokissa oli osterikastiketta joka ei ollu gluteenitonta. Tällä kertaa onneksi säästyin kivuilta ja tuskilta. Meni vähän niinku puhdistuskuurista sunnuntai ruokailu ;) 

Mun maha on meny ihan älyttömän herkäksi ja tuntuu, etten uskalla syyä missään ruokaa. Vaikka kuinka on gluteenitonta, niin silti saatan saada järkyttävät monen päivän mahakivut. Mausteiden kans saan olla tosi tarkkana. Hävettää mennä kylään ja tentata alkuun, mitä oot tähän laittanu ja mitä maustetta ja saisinko vielä nähä paketin.

Eilen oltiin yötä myöten Peetun kanssa ystäväni luona. Käytiin vähän vauvakuumetta laskemassa, kun Peetu näytti kaikki temput. Yöllä sitten ajeltiin kotia napaten Villekin kyytiin. Olipas nostalgista ajella Oulun keskustassa yöllä. Luulin tietäväni mihin ajan, mutta se katu olikin suljettu. Paniikki iski ja painoin kaasua ja keskellä risteystä tajusin meneväni punasia päin. Pikkusen säikähdin. Siitä sitten koitin kartottaa, että mistähän mää pääsen. Mutkien kautta löyty perille ja mies kyytiin. Pitäs ehkä useemmin ajella tuolla Oulun keskustassa. Repästiin oikein pitserian kautta kotia ja kellohan oli jo neljää ennen unta. Mutta olipas mukavaa!

Lilialla on vielä puoltoista päivää tarhaa ennen kesälomaa. Tiistaina puolilta päiviltä lähdetään ajamaan Tampereelle. Pienen pieni miniloma siellä koko perheellä. Oon aivan tohkeissaan, kun yks haaveeni toteutuu. Kerron teille myöhemmin lisää. Nyt vaan toivotaan hyviä ajokelejä ja että lapset jaksaa matkustaa.

Paisto se aurinko muuten ihan hyvin, sain tämmösest komiat rusketus siis palamis rajat. Ois kannattanu ehkä ottaa kinesioteipit ennen ulkoilua pois ja suojata olkapäät. En olis uskonu kahessa tunnissa palavani.

P.S. Kuvissa Peetu on Vaarin kanssa

Taas viikonloppu

Musta tuntuu, että viikot vaan hujahtaa ohi. En pysy ollenkaan perässä. Ja kesä ei oo vieläkään täällä! Aurinko paistaa kyllä, mutta mittari näyttää neljäätoista astetta. Tuo tuuli on aivan kamala. Missä meijän lämmin kesä on? Mennee varmaan koko kesä sitä ootellessa, en tykkää.

Oon ollu taas ihan suht kivuton ja hyvässä kunnossa. Kolme tosi kovaa kipupäivää tuli, kun mentiin vähä koventamaan niska treeniä ja parit päikkärit jäi. Eli ne päikkärit vaan on pakko nukkua vaikka ei ehtis. Fyssari just painotti "Muista, että vaikka lapset ois jo kuinka vanhoja, nää nukut ne päikkärit! Heräät aamulla ajoissa, syöt tasaseen ja NUKUT PÄIKKÄRIT! Siinä on sun lääke!" Mutta niistä päikkäreistä on niin helppo luistaa. Paljon mielummin sitä tekis kaikkee muuta. Ja syöminen on taas ihan toinen vaikeus. Mutta hienosti oon tässä nyt pärjänny!

Nyt viikon sisään oon nähny ihania ihmisiä pitkästä aikaa. Joidenkin kanssa tulee pitkiä välejä ettei nää syystä ja toisesta. Ja sitten kun koittaa sopia treffejä, niin ne peruuntuu ja peruuntuu. Mutta nyt vihdoin nähtiin ja kyllä taas mietti, että miks ei muka oo löytyny sitä aikaa. Pian uusiks.

Näin myös yhtä ala-aste aikaista ystävää. Oltiin sillon todella tiiviisti yhdessä ja sitten oli pitkä tauko. Sitten taas muutaman vuoden päästä liikuttiin yhdessä. Mutta sitten tuli taas tauko. Oon ite hirveen huono ottamaan yhteyttä, koska pelkään että tungen ja on jo tarpeeksi kavereita ja toinen ei kehtaa sanoa, ettei kiinnosta. Kun joskus ollut kiusattu, niin sitä ei osaa ajatella, että oikeesti ihmiset haluaa nähä mua. Tuntu niin hyvältä saada viestiä "kahviteltaisko?" Ja voi miten oli ihana nähdä ja nyt ei mitään taukoja.

Oli niin jännä, kun viimeksi kunnolla nähdessä molemmat ollu sinkkuja, jos nyt oikein muistan ja törmäilyjä ei lasketa. Nyt molemmat naimisissa ja äitejä. Sillon lapsena synkkas ja niin synkkaa näin äiteinäkin. Koitin tässä miettiä, että lapsuudenkavereita kenen kanssa olisin nykyään tekemisissä ei kauheesti oo saati, että heillä olis lapsia. Lähes kaikki mun äiti kaverit on aika "uusia" tuttavuuksia, kun miettii paljonko tässä ikää jo on.

Onni on kyllä ystävät ja kaverit! <3 Tulisin muuten aivan hulluksi. Oon niin sosiaalinen ja rakastan nähdä ihmisiä livenä. Kun puuttuu se työyhteisö, sitä on aika tyhjän päällä. Kun ei kuulu oikein mihinkään perheen lisäksi.

Maanantaina uskaltauduin viemään vaatteita ulos kuivamaan, aikasemmin kun oon vaan petivaatteita ja pyyhkeitä kuivannu.

Hain pyykit sisälle ja mietin, että miten oli näin vähä. Istuskelin lasten kanssa sohvalle ja Ville tulee ikkunan taakse kantaen käessä jotakin epämäärästä. Hetken päästä olin shokissa tajuten sen epämääräsen olevan Lilian Gugguun nude college!!

Ville oli ihmetelly, että millä Aapo leikkii häkissä. Sitten oli nähny Gugguun logon ja tajunnu. En ymmärrä minkälainen tuuli sen on sinne Aapolle häkkiin nakannu tai häkin viereen tai päälle. Telineen ja häkin välissä on matkaa ja häkin päällä vielä verkkoaitaa kattona. Toivottavasti Aapolla on ollu edes hauskaa. Mua nauratti ja itketti. Latasin kuvan gugguun fb ryhmään ja hyvä ja hauska keskustelu saatiin. Sain myötatuntoa ja kaikki oli samaa mieltä, että Villen vika kun Villen koira. Ja niin Ville osti Lilialle uuden paidan.

Laitoin Gugguulle vähän piristystä kuvien kera ja saatiin nopeasti uusi paita. Onneks niitä vielä oli! Isot kiitokset gugguun asikaspalvelulle, todellakin asiakasta palveltiin nopeasti. Tästä on nyt viis päivää ja Lilia edelleen puhhuu "Aapo söi mun paidan".

Ja joo se on vaan paita, mutta kun koira asuu ulkona, niin oletus on ettei se tee tuhoja. Ja kun niistä vaatteista niin tykkää, niin kyllähän se harmittaa. Mutta ei kaatunu maailma eikä tullu pää kipeeks ja hei aika pienet murheet mullaki on välillä. Eikö oo aika siistiä?!

Hyvin oli saatu kaaos aikaseksi ja paettu lopulta hiekkalaatikolle. Vähä äksöniä Vaarille.

Tiistaina lapset oli vaarilassa vaarin hoidossa mun fysioterapian ajan. Lilia ei ollu pariin päivään tarhassa, kun oli flunssanen. Pidän mielellään helposti kotona, että näkee mihin suuntaan lähtee ja pieneksi flunssaksihan se jäi. Käytiin sitten illalla Essin, Eepin ja Mamman kans vauhtipuistossa. Ensin näytti siltä, ettei lapset uskalla mihinkään, mutta lopulta sitä käytiinki kaikessa mihin vaan pääsi.

Eilen pääsin vihdoin Homeopatian Kotiapteekkikurssille. Oli niin hyvä ja tarpeellinen kurssi. Ja into vaan kasvaa. Nyt pitää paria ainetta hommata, että pääsen kokeilemaan mm Essille ja Mammalle hyttysallergiaan ainetta. Voi mun läheisiä, kun käytän niitä koekaniineina.

Nyt Ville on lapsien kanssa vanhemmillaan ja mulla vähä omaa aikaa. Pesen pyykkiä, leivoin cookiesseja ja kirjottelen tätä. Huomenna Lilia pääsee Vaarilaan yökylään ja katotaan mitä me keksitään. Houkuttas nähä omia kavereita ja Ville sais nähä omiaan.

Peetun 1-v Synttärit

Nyt vihdoin sain kuvat koneelle kamerasta, mutta kuvanmuokkausohjelma ei ollu yhteistyöhalunen. Mutta mennään näillä muokkaamattomilla.

Juhlittiin Peetua koko viikonloppu.

Menu

Valkosuklaa-mustikkajuustokakku (G)

Mangokakku (G,M)

Tonnikala-Ananas-Paprika -pikkupitsat (G)

Salaatti

Mini Suklaakuppikakut (G)

Pikkuleivät (G,M)

Hedelmävartaat

Maissinaksut

Brion junarata oli mieluinen lahja, suuhun laitettavana. Ei paljon hetkauttanu musta mopo alkuun. Mutta kun päälle pääsi, niin se oliki aika jännä juttu.

Lahjojen aukaseminen oli muiden lasten mieleen enemmän, mutta Peetulle kelpas kyllä revityt paperit. Wautsi minkälainen puinen parkkitalo yhdestä paketista löyty.

Yritin opettaa Peetulle puhaltamista ennen synttäreitä, mutta ei se sitten muistunu mieleen kun oli tosi kyseessä. Muut autto ja Peetu ihmeissään, mikä se tämmönen juttu on.

Peetun synttäriherkut oli hedelmävartaat. Ja hyvin ne maistuki.

Toinenkin menopeli tuli lahjaksi. Kummisetä oli tuunannu auton meseksi, ai että, kyllä kelpaa.

Lilia stailis ittensä. Eepi-serkun kengät jalassa piknikille menossa. Aika kesä fiilis. Tätä kirjottaessa sataa jo toista vuorokautta putkeen aivan kaatamalla, ei oo oikein kesäfiilistä. Kohta leivinuuniin tulet, että tarkenee. Huh huh, kesäkuu kohta puolessa välissä!

Korvatulehdus ja antibioottikuurit

"Onko ollu korvat terveet?" 

"Monesko antibioottikuuri"

"Onko tuubeja korvissa?"

Nuo lauseet kuulee useammin, kuin "minkä ikänen vauva on?". Korvatulehdukset on mulle kamala mörkö. Se on pahin lastentauti mulle. Tuntuu, että muut taudit tulee ja menee, mutta jos kerran korvat tulehtuu, niin kierre on siinä. Sitten niitä on kokoajan ja antibioottia antibiootin perään ja kohta putkitetaan. 

Jos lapsi on itkunen tai ei nuku tai ei syö tai välillä kokeilee korvaa tai korvan taustaa tai hiukset kutittaa tai lähes mitä vaan, kysytään "onko korvat tarkistettu?" Se on lähes sama kuin neuvolan pottu -mantra. Pottua kun suositellaan 4kk eteenpäin oli vauva iso tai pieni, söi liikaa tai liian vähä. Pottu on kaiken a ja o.

Lilialla ei oo ikinä ollu korvatulehdusta tietääksemme ja ikää nyt 2,5vuotta. Kerran ne on vaan tarkistettu, kun kurkunpään tulehdus tuli. Mutta tuntuu, että korvatulehdukset kierteineen kuuluu vauvan ja taaperon elämään.

Huhtikuussa Peetu haro välillä korvia ja mietin paniikissa, että "eeiii, ei korvatulehdusta!" Muita oireita ei ollu. Hienosti meni lentomatkatkin, joten ajattelin, ettei voi olla korvissa tulehdusta. Huhtikuun lopulla oli lastenlääkärille aika Peetun syömisestä. Pari päivää ennen aikaa Peetulla flunssa paheni, oli itkusempi eikä nukkunu hyvin. Ja myös rappas korvia. Kauhukuvat kasvo ja mietin vaan antibiootti reseptiä ja kuinka suolisto tuhoutuu.

Lääkäripäivänä Peetu oli aivan eripoika ja itkunen vaikka ei sillonkaan edes älyttömästi. Kunnes päästiin lääkäriin. Siellä Peetu oli yhtäkkiä tosi kipiä. Lääkäri katto korvat ja totes molempien olevan todella pahasti tulehtuneet. Meinas itku tulla. Kauhulla ootin antibioottimääräystä. 

Lääkärin kirjottaessa antibioottireseptiä, kyselin onko se pakko antaa. Lääkäri sano, että olis hyvä antaa kun on niin pahasti tulehtuneet ja kyseessä tämän ikänen, joka opettelee puhumaan. Meinasin naurahtaa, että puhumaan? Ettei se kuulonaleneminen olis nyt hyvä. Tuskailin siinä, että oikeestikko joudutaan rikkomaan Peetun suolisto, jota oon niin vaalinu. Käski myös varata kuukauden päähän terveyskeskukseen korvakontrollin.

Peetu nukku pitkät päikkärit lääkärin jälkeen, mutta herätessä oli itkunen ja kipiä. Villelle kerroin, etten todellakaan halua sitä kuuria syöttää, mitä me tehhään. Annoin heti kotia tullessa ensimmäistä homeopaattista valmistetta ja ei auttanu. Mutta toinen autto heti ja siihen loppu kipu ja itku. Päätettiin, että katotaan seuraavaan päivään. Peetu nukku täydellisesti yön!

Seuraavana päivänä oli oma itsensä. Päätettiin kattoa viikonlopun yli. Oltiin rohkeita, mutta uskallettiin, koska homeopaattinen vei kivun eikä tarvittu edes särkylääkettä. Sunnuntaina meiltä kyseltiin, miten Peetun vointi ja oli ihana vastata, että "hyvin, lähes oireeton." Osa tiesi, ettei kuuria annettu ja osa ei. Jos oltais torstaina kuuri alotettu, niin oltais kaikille todettu sen toimivan. Vaikka tulehdus näytti paranevan kuurin ollessa apteekissakin.

Korvakontrolli oli kolmen viikon päästä tulehduksen toteamisesta. Terveyskeskuksella ei ollu listoja neljän viikon päähän, joten otin ajan viikon aikasemmaksi. Jännitin ihan älyttömästi. Mietin, että sanonko, ettei kuuria oo syöny vai valehtelenko vai mitä. Ja mitä jos tulehdus on pahentunu. Uskallanko kertoa, että homeopatialla oon hoitanu. Koitin Villeä suostutella sinne, mutta meinas ettei osaa sanoa mitään järkevää. Peetuhan oli ollu lähes terve ja oireeton paitsi edellisenä päivänä alkoi rappaamaan korvaa ja flunssa paheni. 

Sairaanhoitaja katsoi korvat ja totesi, että lääkäri saa katsoa, koska hänestä molemmissa on tulehdus. Tunti siinä lääkäriä ooteltiin ja koko ajan mietin, mitä sanon ja toivoin parasta. Lääkäri totes toisen korvan täysin terveeksi. Korvan, mitä Peetu oli rappaillu vähä pari päivää. Toisessa korvassa vähä tulehdusta. Saatiin huutia, kun oltiin liian aikasin kontrollissa. Oli ollu niin paha se tulehdus, että ei se kolmessa viikossa kuulema parane. Totes kyllä, että älyttömän hyvin on kyllä tämä toinen parantunu. Käski varata parin viikon päähän vielä varalta uuden kontrollin ja eikä määränny uutta kuuria. Millonkaan ei käyny ilmi, ettei sitä ekaakaan oo syöty.

Tänään koitti se toinen korvakontrolli. Ja tottakait toissapäivänä flunssa iski, rohina ja korvan rappaus. Kauheessa jännityksessä mentiin terveyskeskukseen. Edellisellä kerralla Peetua ei haitannu korvien kattominen, mutta nyt kauhee itku. Ajattelin, että paha tulehdus ja sattuu. Mutta ei! Täysin terveet korvat! Voi mikä huojennus. Kerroin myös, ettei mitään kuureja oo syöty. Teki mieli huutaa ja hehkuttaa!

Lapsen korvien harominen ei useinkaan johdu korvatulehduksesta

Hoidin korvia homeopatialla sekä luonnonrohdosvalmisteella. Valkosipulia en käyttänyt, kun ei kipuillu. Sitä en tiedä, olisko korvat parantunu ilman mitään. Kipu ainakin loppui chamomillalla kuin seinään. Flunssaa Peetulla on ollut koko kevään ja siihen on kokeillu monen monet homeopaattiset. Välillä on tuntunu, että olisi helpointa vain viiä lääkäriin ja sanoa, että määrää nyt jos jokinmoiset lääkkeet. Mutta kun ei oo ollu kipiä eikä kuumetta. Eikä Peetua ittiä haittaa, jos räkä vähän valluu, joten vitamiineillä, homeopatiaalla sekä luonnonrohdoksilla mennään.

Mun usko antibiootteihin on täysin menny ja en voi sietää niitä. Kuitenkin on tulehduksia, joihin ne on pakko syödä. Mutta esim korvatulehdus ja poskiontelontulehdus paranee lähes aina ilman. Jos tulehduksen aiheuttaa virus, ei siihen antibiootti auta. Mutta ei lääkärissä testata, kumman aiheuttama. Turha antibioottikuuri vain heikentää vastustuskyvyn ja uudet pöpöt pääsee paremmin iskemään. Huonolla tuurilla korvakierre on valmis vaikka ilman kuuria tulehdus ois parantunu itsekseen. Ja itehän en muuta mahdollisuutta nähnytkään kuin, että kierre Peetulle tulee. Vaikka tiiän, ettei se aina niin mene.

Onneksi nykyään lääkärit enemmän ja enemmän jättää määräämättä antibioottikuureja ja kokeillaan hoitaa muilla konsteilla. Silti osa vanhemmista ja aikuisista näkee vain antibiootin parantavana. Ja lääkäriin mennäänkin vain hakemaan se abkuuri. Enemmän antibiootteja tarkottaa voimakkaampia pöpöjä. 

Homeopatia nähdään Suomessa vain uskomushoitona ja aivan humpuukina. Jopa Norjassa vakuutusyhtiö on korvannu homeopatia käyntejä ja keski-euroopassa joka kolmas lääkäri käyttää homeopatiaa. Maailmalla homeopaatit on länsimaalaisen lääketieteen lääkäreitä. Myös WHO (maailman terveysjärjestö) pitää homeopatiaa maailman toiseksi yleisimpänä lääketieteenä ja yhtenä parhaista, vaarattomimmista ja halvimmista hoitotavoista yhdessä luonnonlääketieteen kanssa. Mutta suomalaisilla on ihmeellisiä ennakkoluuloja ja pelkoja(?). Mulle on sama, mitä homeopatiasta muut ajattelee, kun se toimii. Taas oon saanu todistaa sen tehon ja lapsen kohalla plasebovaikutus ei oikein sovi.

Lasten terveys ja sen ylläpito, vastustuskyky ja sairastaminen; niin mielenkiintoisia ja tärkeitä. Joka päivä luen ja luen lisää niistä. Koitan oppia ja muistaa, että sittenkun tarvin, niin tiiän miten toimin ja mitä teen. Ettei ensimmäisenä tarvi mennä lääkäriin ja saada sitä abkuuri. Hoidetaan flunssa levolla, läheisyydellä ja c-vitamiinillä, ettei menisi liian pahaksi. Koitetaan hoitaa kaikki vaivat heti, ettei lääkäriä ehdi edes miettiä. Mutta joskus sinnekkin vaan täytyy mennä. Mutta diagnoosin saatuakin voi vielä punnita mahdollisuuksia ja ottaa yhteyttä ihanaan homeopaattiin.

Jos heräsi ajatuksia, kirjoittele toki kommenttia <3 kannattaa myös lukasta Aamulehden kirjotus homeopatiasta, lyhyt ja ytimekäs.