Alle satapäivää...

Tää on ehkä sitä parasta aikaa raskaudessa. Vauvan liikkeet tuntuu ihanasti. Saa olla levollisin mielin, kun mahassa myllätään.

Muutaman päivän vauva vaihtoi asentoa pari viikkoa sitten ja sain vähä stressailla hiljaisuutta. Samalla liikkeet vaihtui tuntumaan vaan mulle eikä niitä voinu tuntea kädellä mahan päältä. Oli hurjaa, kun sisällä tuntu kunnon jytinä eikä Ville tuntenu mitään kädellään. Tänä viikonloppuna onneksi alkanut taas tuntumaan myös mahan päältä.

Olis ihana käydä nyt ultrassa katsomassa miten päin vauva on. Aika vahvasti uskon, että on pääalaspäin selkäranka navan kohdalla jalat oikealle. Just niinkuin Peetu. Vasen puoli mahasta on tyhjä.

On ihanaa, kun ne paljon manatut liitoskivut on edelleen poissa! Pystyn kävelemään normaalisti! Pääsen istumaan ja ylös. Pystyn vaihtamaan asentoa sängyssä kivutta ja nukkuminen on täysin kivutonta. Ainostaan kumartuminen on aika raskasta, sykkeet nousee ja oksennus nousee suuhun. Myös pukeminen on raskasta.

Tässä nyt puolitoista kuukautta kävellessä on ollut repivää kipua alavatsalla mikä säteilee jalkoihin. Kivun kanssa pärjää kyllä, koska tiiän mitä pahat liitoskivut on. Vähä pittää kikkailla, ettei liikaa rasita. Kävin lääkärissä ja huoletta saa olla kun ei supista eikä vuoda. Jonkun verran koitan kävellä ja jumpata, ettei liitoskivut saapuis, vaikka se vähä ilkeetä tekkeekin.

Oudoin juttu tällä hetkellä on ihmeellinen kylki kipu, vasemman lavan alla. Aamulla herään kivutta, mutta aamupalalle kun istun kipu alkaa. Ja se on sitte siinä koko päivän. Vähä meinaa hermot olla kiriällä, kun siihen sattuu kokoajan. En vaan ymmärrä, miten istuminen voi sen aina laukaista.

Pahoinvointi ja närästys kulkee mukana ja on aikamoista kikkailua ja silti varsinki närästys pääsee yllättämään. Oksennus käy kurkussa. Ei houkuttele sokerirasitus, ei.

Huomenna neuvolaan ja jaan sitten lisää kuulumisia. Saa nähdä mitä terkka sanoo, mun kamalaan hiekan himoon!

Iskän kans pötköteltiin tännää jäällä ❤️ Sain unilta tuulihousut, jotka meni kiinni!!